Talvilomalla kävimme myös viikonloppu-keikalla Sharm El Sheikissä, jossa pääsimme sukeltamaan.
Lähdimme sinne torstai- iltapäivänä lentäen. Mukaamme tuli kairolainen ystäväperheemme, johon kuului pariskunta ja heidän tyttö. Lento Kairosta Sharmiin kesti vain 45 minuuttia. Sharm El Sheik sijaitsee aivan Siinain niemimaan kärjessä. Lentokoneesta käsin oli mukava katsella karuja vuoria ja hiekka-aavikkoa laskeutuessamme Sharmiin.
Heti hotelliin tultuamme lähdimme rannalle ja uima-altaisiin ennen kuin aurinko laskisi. Koralliriutat olivat hotellin rannassa, joten Elli ja Tamir lähtivät heti snorklaamaan.
Meriveden lämpötila oli 24 astetta ja ilman lähemmäs 30 astetta :) Illalla kävimme Siinain sukelluskeskuksessa sovittamassa asusteet ja välineet valmiiksi perjantain sukellusretkeä varten.
Perjantaiaamuna lähdimme kahdeksan maissa pikkubussilla kohti satamaa. Matkalta tuli tällä kertaa reissulle mukaan joukko puolalaisia sukeltajia. Laivallamme oli myös paljon venäläisiä, niin kuin myös hotellissamme. Näillä reissuilla tapaa länsimaalaisia enää todella harvoin verrattuna viime kevääseen...
Päivä oli hyvin aurinkoinen , mutta tuulinen. Laivaa keikutti aalloissa välillä liikaakin ja mulle tuli paha olo! Pasi, Viivi ja Tamir tekivät kolme sukellusta, Elli ja Noora kaksi ja minä kävin kaksi kertaa snorklaamassa.
Eka snorklauksella katselin enemmän veden pinnalta upeita kallioita, joita tyrskyt huuhtelivat ja hienoin kohta oli laaja alue sinisiä koralleja, joiden päällä suuri oranssi kalaparvi, niin kaunista .... Toisella snorklauksella näin isoja kaloja mm. Napoleonin ja sain snorklata koralleilla ilman ohjaajaa omia reittejä. Aluksi ajattelin snorklata Pasin, Tamirin ja tyttöjen yläpuolella edes takaisin, mutta sitten löysin niin mielenkiintoisen koralliriutan, että jäinkin tutkimaan sen eloa pidemmäksi aikaa. Vaikka merivesi olikin 24 astetta, niin olin laittanut märkäpuvun jotta voisin olla vedessä pidempään.
Satamaan palaavia laivoja oli näköpiirissä vain viisi, kun viime keväänä vastaava määrä oli 25 ! Tämä kertoo siitä, kuinka turismi on vähentynyt todella paljon tässäkin paikassa :(
Illalla menimme katsomaan hotellin showta, missä pääsimme osallistumaan arabialaiseen tanssiin ja Viivi ja Noora pääsivät kokeilemaan paikallisten suosimaa pyörivää hametta, josta mallia seuraavassa linkissä.
Lauantain vietimme hotellilla ottaen aurinkoa, snorklaten, pelaten pelejä mm. pingistä, biljardia, pöytäjalkapalloa ja beach volleytä ( missä Elli, Pasi, ukrainalainen mies ja minä pelasimme venäläisiä miehiä vastaan. Voitimme eka erän, jonka jälkeen Ellin kanssa luovutimme pelipaikat miehille ja lähdimme ottamaan aurinkoa ;)
Illalla lähti lento takaisin Kairoon. Elli oli sairastunut johonkin vatsapöpöön ja oksenteli juuri ennen lentoa. Onneksi lento kesti vain tunnin ja pääsimme apteekkiin hakemaan paikallisia antibioottipohjaisia vatsalääkkeitä, joilla Ellin vatsatauti parani nopeasti ja paluumatkaamme Suomeen sujui hyvin.
Seuraavalla viikolla sitten Suomen suurlähetystön Egyptin matkustustiedotteeseen tuli sitten kohta, missä käsketään välttämään tarpeetonta matkustamista koko Siinain niemimaalle, koskien myös Sharm El Sheikkiä.
Kairon kotimme portti on sulkeutunut meidän perheemme osalta. Egyptissä oloaikamme on nyt ohitse ja perheemme on palannut takaisin Muuramen kotiimme.
KIITOS kaikille tätä blogia seuranneille!! Olette innostaneet minua kirjoittamaan ainutkertaisia kokemuksiamme Egyptissä.
Matkanteko kuitenkin jatkuu perheellämme ja siksi aloitin uuden blogin, jota pääset seuraamaan seuraavasta linkistä:
Rendezvous - kohtaamisia lähellä ja kaukana
Laitoin jo hyvissä ajoin viestiä Kairoon, että voisimmeko käydä tyttöjen kanssa talvilomalla Mokattamin turvakodissa vierailulla.
Keskiviikkoaamuna kuski tuli hakemaan meidät kymmenen maissa. Matkalla kävimme ostamassa kuusi kiloa banaaneja ja viisi kiloa mandariineja turvakodin asukkaille vietäväksi. Lisäksi oli pari muovikassia pitkähihasia naisten vaatteita ja pari Fazerin suklaalevyä paikan aikuisille.
Minua vähän jännitti, että muistaako lapset tai aikuiset vielä minua. Paikalla ei ollut ketään englantia puhuvaa aikuista, joten yritin puhua vähän arabiaa. Ne aikuiset, jotka olivat tuttuja tervehtivät minua egyptiläisellä tavalla eli antamalla ilmasuukot molemmille poskille.
Lapset olivat vielä aamupalalla, joten odottelimme vähän aikaa, ja lähdimme sitten kipuamaan kolmanteen kerrokseen. Pian alkoikin näkyä hymyileviä naamoja ja sain syliini tuttuja lapsia. Tuntui kuin ei olisi poissa ollutkaan!
Esittelin kaikki tyttäreni, ja he ihmettelivät, kun tyttäreni olivat niin vanhoja :)
Tuntui, että lapsia oli turvakodissa paljon enemmän kuin viime keväänä, varsinkin 0-2 vuotiaita. Nopeasti tyttärienikin sylit oli täynnä pikkuisia ja he ymmärsivät, mistä olin heille puhunut. Pienet lapset kaipaavat syliä...
Paikalle tuli myös muutamia nuoria äitejä osa tuttuja osa uusia turvakotilaisia. Erään nuoren äidin kasvot olivat täynnä viiltoarpia. Hänellä oli vasta kuukauden ikäinen tyttövauva. Saimme pitää pienokaista sylissäkin...
Sitten kaivoin repusta marakasseja ja "tabla"- rummun. Osa lapsista osaa soittaa rumpuja todella taitavasti. Lauloimme muutamia viime keväänä laulamiamme lauluja mm. englanniksi Five little ducks, Piippolan vaaria arabiaksi ja enkuksi sekä suomeksi Hämä- hämä-häkkiä. Tyttäreni vahtivat pienempiä lapsia, etteivät he mätkineet toisiaan marakasseilla.
Turvakodilla oli aiemmin tabla, jota käytimme, mutta se meni rikki. Pasi oli ostanut rumpuja meille Suomen kotiin vietäväksi. Lahjoitimme turvakodin käyttöön yhden rummuista,että he voisivat sillä joskus soitella ja tanssia sen tahdissa.
Musisoinnin jälkeen rupesimme yhdessä piirtämään huoneen pöydän ääressä. Eräälle Mustafalle toin terottimen, sillä muistin, että hän tykkää tosi paljon vaan kynien terottamisesta...
Yläkertaan tuli myös meidän siellä ollessa englantilainen kampaaja, joka oli asunut Kairossa jo parikymmentä vuotta. Hän kävi viikottain turvakodissa tekemässä ja opettamassa tytöille kampauksien tekoa. Ihana asia! Tytöt esittelivät meille laitettuja hiuksiaan innokkaasti!
Kävin alakerrassa myös tervehtimässä turvakodin keittäjää. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, niin eleet ja hymy kertovat iloisesta jälleennäkemisestä. Paistoimme yhdessä lettuja ja vieläkin hän muistaa sen.
Olin laittanut facebookissa viestiä tulemisestamme Kairolaiselle ystävälleni, joka käy viikoittain tekemässä koruja tyttöjen kanssa. Hän olikin paikalla ja oli ihana jälleen tavata. Hän oli viidennellä kuulla raskaana:) Sain häneltä ystävänpäivärannekorun. Siinä oli risti. Hän on itsekin koptikristitty.
Kuskimme tuli hakemaan meidät parin tunnin kuluttua. Miten muutamaan tuntiin mahtuikin niin paljon erilaisia tunteita ja lämpimiä kohtaamisia Turvakodin elämä ei ole helppoa ja monenlaisia traumaattisia kokemuksia on sen asukkailla. Vierailumme tarkoitus ei ollut surkutella tätä, vaan tuoda hetkeksi iloa ja lämpöä heidän arkeensa.
Kulttuurikameleontit ry:n sivuilla lisää tietoa mm. Kairon katulapsista http://kulttuurikameleontit.com/5
Heräsimme aamulla jo seitsämältä. Aiman- kuski ajoi meidät keskustaan, missä Pasilla oli asiantuntijoiden kanssa tapaaminen. Menimme viiden tähden hotelliin Sofitelliin, missä söimme aamupalan yhdessä. Täytyy sanoa, että aamupala oli parhaimpia, mitä olemme syöneet. Hedelmät ja tuoreet mehut maistuivat Niilin maisemissa.
Kuskimme vei meidät ja erään suomalaisen asiantuntijan vaimon Egyptiläiseen museoon. Olimme halunneet käydä siellä viime keväästä asti. Tytöt vaan oli viikolla koulussa ja viikonloppuisin oli aina mielenosoituksia Tahirin aukiolla, jonka vieressä museo sijaitsee. Auto joutui jättämään meidät n.50 metriä museon sisäänkäynnistä, koska turvatoimet sulki autoilla ajamisen kadulla. Kävelimme loppumatkan ja parinkymmenen valmiustilassa olevan panssariajoneuvon ohitse museon pääsisäänkäynnille. Ei tuntunut kovin miellyttävältä, mutta kai sitten turvalliselta.....
Ostimme liput ja otimme pariksi tunniksi englantia puhuvan oppaan. Museossa on noin 120 000 esinettä muinaisesta Egyptistä kahdessa kerroksessa. Opas kertoi esineistä ja se oli erittäin mielenkiintoista! Toisessa kerroksessa oli kuninkaallisten muumioiden huone. Siellä oli toistakymmentä muumiota lasiarkuissa ja niiden tarinat. Muumiot oli aika karmaisevan näköisiä ja tunnelma hämärässä huoneessa mystinen.
Jatkoimme sitten kohti Tutankhamonin huonetta. Keskellä loisti täyskultainen Tutankhamonin kuolinnaamio. Liikutuin sen nähdessä. Myös Tutankhamonin sargofagi oli upea ja muukin esineistö.
Kiertelimme katsoen hautakammioita, veneitä, sargofageja. Täällä saisi kulumaan useamman päivän. Haluan tulla uudestaan tutkimaan toista kerrosta, mutta kuskimme tuli meidät hakemaan ja jatkoimme matkaa Al- Azharin puistoon.
Puistoon oli lyhyt matka, mutta Kairon liikenteessä lyhytkin matka saattaa ruuhkan takia venähtää pariin tuntiin. Niin kävi nytkin. Oli kiva päästä aurinkoon ja ulkoilmaan museon jälkeen.
Puistossa oli paljon nuoria, koska koulut ovat kiinni pari viikkoa. Siellä oli suihkulähteitä, siltoja, näköalapaikkoja, järvi, ravintoloita ja kahviloita, kauniita istutuksia ja viheralueita, missä voi mennä piknikille jne. Tuli ihan Ranskan puistot mieleen. Paikalliset halusivat ottaa meidän kanssa kuvia. Alkuun se oli ihan ok, mutta sitten koko ajan joku tuli kysymään, niin kuskimme joutui siihen puuttumaan. Kiertelimme siellä tunnin verran ja palasimme sitten kotiin.
Illalla lähdimme vielä käymään lähellä olevassa Down Town Mallissa eli kauppakeskuksessa. Elli ja Viivi tapasivat AIS- koulukaverinsa siellä ja menivät syömään. Pasin kanssa kävimme kahvilla ja sitten ostimme mulle lukulasit. Ne tulivat huomattavasti edullisemmaksi ja sain ne heti seuraavana päivänä.
Tuntuu mukavalta taas olla täällä!
Viime vuonna tähän aikaan pakkasimme kuumeisesti Muuramen kotimme viimeisiä tavaroita. Ilmassa oli sekä haikeutta että jännitystä... Yöllä 6.2. sitten jätimme kissoille ja ystäville jäähyväiset ja lähdimme matkaamaan kohti Kairoa.
Nyt muistelen mennyttä vuotta kaikkine muutoksineen. Muutoshan ei ole alkuun helppoa, mutta nopeasti sitä ihminen eri tilanteisiin sopeutuu. Palaan lyhyesti viime vuoden tapahtumiin...
.
Kairoon muutettuamme aloitin heti blogin kirjoittamisen ystävieni pyynnöstä. Pidän kuvakirjojen teosta, joten blogin kautta tein samalla matkakirjaa kokemuksistamme.
"Ensimmäinen päivä suurkaupungissa" - blogitekstini (7.2. 2013) kuvaa innostusta ja ihmetystä uudesta kotikaupungista.
Aiheita blogiteksteihin löytyi helposti ympäriltäni. Kirjoittamiseen innosti ja innostaa edelleen te- blogini lukijat sekä kotimaasta että ulkomailta.
Hotellielon jälkeen löytyi meille New Cairosta koti, mihin asetuimme. Arkisin tytöt kävivät kansainvälistä koulua ja Pasi töissä. Oma viikkoni koostui kotihommien lisäksi muskarin pitämisestä lähellä olevassa kansainvälisessä päiväkodissa, turvakodissa vierailuista ja joka toinen viikonloppu pidin Suomi-koulua. Viikonloppuisin matkustelimme lähitienoon nähtävyyksissä.
Kun tytöillä alkoi koulusta kesäloma 21.6. suuntasimme loman aluksi Sharm El Sheikkiin sukeltelemaan. Sieltä jatkoimme 30.6. Kairon lentokentän kautta Suomeen. Samaisena päivänä Mursi syöstiin vallasta ja Egyptissä alkoi myllerrys. " Kairon kotiin paluu mietityttää" - blogitekstissäni (3.9.2013) kuvaan perheemme epävarmuutta muuttuneessa tilanteessa.
Pian kirjoitukseni jälkeen teimmekin päätöksen, että minä ja tytöt jäämme Muurameen ja Pasi palaa jatkamaan töitä Kairoon. Se päätös ei ollut helppo, mutta näin jälkeenpäin katsoen - etenkin lasten kannalta - järkevä ratkaisu. Tytöt palasivat tuttuihin ja turvallisiin kouluihinsa ja omien kavereidensa piireihin. Marraskuussa aloitin myös työni luokanopettajana "uudessa" koulussa. Alku uuden luokan ja työyhteisön kanssa oli sekin haastavaa, mutta nyt viihdyn siellä hyvin!
Niin....vuosi onkin itse asiassa kulunut melko nopeasti ja olemme monenlaisia kokemuksia rikkaampia. Pasi jatkaa töitään Kairossa ja me jatkamme eloamme Muuramessa. Perheemme tapaa noin kerran kuussa joko Egyptissä, Suomessa tai sillä välillä. Pasilla työpesti kestää vielä vuoden, mikäli olosuhteet Kairossa vaan sen mahdollistavat. Viikot menevät nopeasti kaikilla, kun on touhua, mutta etenkin viikonloppuisin on ikävä yhteistä aikaa koko perheen kanssa. Onneksi Skypen ja Whatsupin kautta voi pitää yhteyttä päivittäin.
Seuraan viikottain Egyptin tapahtumia. Uutiset sieltä vaan eivät ole viime aikoina olleet hyviä. ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi Suomen Kairon suurlähetystön suurlähettiläs Tuula Yrjölän blogikirjoituksen tulevasta keväästä
http://blogit.ulkoministerio.fi/kairo/kairon-kevat-tuo-mukanaan-hamasinin-hiekkamyrskyn-mutta-myos-presidentinvaalit/#comments
ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen
http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/
Matkustamme talvilomalla tyttöjen kanssa viikoksi Kairon kotiimme ja sieltä viikonlopuksi Sharm El Sheikkiin. Tältä reissulta laitan sitten blogiini taas uusia kuvia ja kertomuksia.
Sitä ennen nautimme Suomen talvesta!
.
Lauantai-iltana lähti Helsingistä Istanbulin kautta lentomme kohti Hurghadaa Punaisen meren lomakohdetta. Lento välilaskuineen kesti noin yhdeksän tuntia ja saavuimme Hurghadan lentokentälle kolmelta yöllä.
Matkaseurueeseemme kuului kolme tytärtä, vanhimman tyttären poikakaveri ja ystäväperheen tyttö sekä minä. Loppuviikosta joukkoomme liittyi Kairosta mieheni Pasi ja egyptiläisiä ystäviämme.
Lomakohteestamme oltiin meitä lentokentällä vastassa ja viisumin ostamisen jälkeen pääsimme lähtemään pikkubussilla majapaikkaamme Lillyland beach resorttiin, joka oli noin 17 km Hurghadan keskustasta.
Sunnuntaipäivä lepäiltiin ja tutustuttiin lomakeskukseemme. Huoneemme oli lähellä merenrantaa, uima-altaita ja all inclusive ruokapaikkoja. Se oli hyvä juttu tämän porukan kanssa.
Lomakeskuksen ympäristö oli kaunista hyvin hoidettuine puutarhoineen ja todella siistiä. Tein kävelylenkkejä ja ihailin kukkaistutuksia sekä puita. Henkilökunta kohteessa oli erittäin ystävällistä ja kun osasimme hiukan arabiaa, saimme paikallisille hymyn huulille ja hyvää palvelua. Lomakeskuksen vieraat olivat pääosin venäläisiä. Vain kourallinen turisteista oli muista maista.
Monet Euroopan maat peruivat vallankumouksen aikaan koko sesongin ja hotellien täyttöaste on vähäinen. Se on egyptiläisten kannalta tietenkin surullista, sillä upeat paikat ammottavat tyhjyyttään.
Noora ja Ottopekka tekivät maanantaista keskiviikkoon tiukasti Open water diving-kurssia aamusta iltaan. Lomakohteessa me muut otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin ja osallistuttiin erilaisiin aktiiviteetteihin sekä käytiin vesipuistossa.
Tiistaina lähdimme tyttöjen kanssa laivalla päiväretkelle Paradise-saarelle. Laiva pysähtyi kahdelle korallipaikalle, missä saimme snorklata ja uida. Meriveden lämpötila oli 27 astetta, joten snorklatessa ei tullut kylmä ! Viimeinen pysähdys oli Paradise-island, jonne menimme laivasta avoveneellä.
 |
| Viivi hiekkamerenneitona |
Torstai-iltana tuli Pasi ja egyptiläiset ystävämme Kairosta pikkubussilla. Heti perjantaiaamuna lähdimme kaikki laivalla päiväksi sukeltelemaan ja snorklaamaan.
Noora ja Ottis olivat
saaneet suoritettua
Open water divers- sukelluskurssin!!
Isä-Pasi oli onnellinen,
kun pääsi nyt kaikkien
tyttäriensä ja Ottiksen kanssa yhdessä sukeltamaan.
Näimme sekä sukeltaessa että snorklatessa isoja mureenoita ja tietenkin kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja koralleja. Osa sukeltajista näki pari metrisen Napoleon kalankin!
Lauantaina kävimme vielä vesipuistossa ja Hurghadan keskustassa tuliaisostoksilla. Illalla Pasi ja ystävämme lähtivät yhteisen illallisen jälkeen ajelemaan kohti Kairoa ja meillä lähti lento takaisin Suomeen neljältä yöllä.
 |
| Perheemme enne lähtöä. |
Lomamme oli onnistunut. Hurghada lomakohteena oli hyvä ja turvallinen . Toivottavasti voimme joskus palata tänne takaisin!
Kun saavuin Kairon lentokentälle 28.10. oli mieheni vastassa. Hän erottui todellakin väenpaljoudesta, koska hän lauloi " Niin minä neitonen sinulle laulan..." ja heilutteli ruusukimppua :) Sain tervetuliaistoivotuksena 22 isoa punaista ruusua, koska olemme olleet 22 vuotta naimisissa. So nice!!
Mohamed- kuskimme oli saanut autonsa korjattua ja oli myös vastassa. Oli mukava nähdä häntäkin neljän kuukauden jälkeen! Ajoimme samantien kotikulmille ulos syömään ja sen jälkeen kävimme Saudi market- ruokakaupassamme ostamassa viikon ruuat. Tuntui kivalta olla taas täällä vilkkaassa meiningissä!
Alkuviikon päivät menivät tyttöjen ja omien tavaroiden pakkailussa. Juuri olimme saaneet ne hyvin leviteltyä. Skypen välityksellä käytiin tyttöjen kanssa läpi mm.vaatteet seuraavasti: heti mukaan lähtevät, myöhemmin Suomeen tulevat ja Mokattamin turvakotiin vietävät. Tavara taas onneksi väheni ja meni kierrätykseen! Olin myös tuonut ison matkalaukullisen pieniä lastenvaatteita ja kenkiä Suomesta turvakotiin vietäväksi.
Keskiviikkona Pasin egyptiläiset sukelluskaverit olivat järjestäneet perheitten yhteisen illallisen, koska olin Kairossa. Kahdeksan aikaan illalla toinen perheistä saapui hakemaan meidät autollaan kotoamme. Menimme keskustaan, jonne matka kesti puolitoista tuntia. Liikenne oli tosi takkuista ja syykin siihen selvisi; oli sattunut useiden autojen kolari.
Vierailupaikkamme oli egyptiläisperheen koti keskustan kerrostalossa. Illallinen oli merellistä ja isäntäperhe vieraanvarainen. Kaikki oli hyvää, mutta erityisesti jättikatkaravut vartaassa ja kuvan kala. Katselimme sukellusvideoita ja meillä oli mukavaa. Jälkiruuaksi nautimme jäätelökakkua ja tietenkin paikalliseen tapaan teetä mintunlehtien kanssa. Kotimatkalla muutamissa paikoissa oli turvatarkastuksista johtuvia jonoja, mutta emme niihin joutuneet ja olimme kotona puolilta öin.
Torstaina lähdimme heti Pasin töiden jälkeen Ain El Sokhnaan viikonlopuksi Jaz little venice golf resorttiin. Matka Punaisen meren rantaan Kairosta kesti noin puolitoista tuntia.
Tuntui hyvältä päästä rentoutumaan kahdestaan kaikkien pakkailujen ja muuttojen jälkeen. Lämpö & aurinko tuntui ihanalta ja tietenkin Punainen meri on vaan niin paras!
Palasimme kotiin lauantaina iltapäivällä. Lentoni takaisin Suomeen lähti sunnuntaina 3.11. klo 4 aamulla. Jouduin lähtemään lentokentälle jo puoli kahdeltatoista, koska ulkonaliikkumiskielto alkoi kello 01 ja kuskin piti olla sitä ennen jo takaisin kotona. Aika lentokentällä vierähti kuitenkin nopeasti. Lentoon noustessa katselin haikeana Kairon valomeren himmenemistä...
Meriveden lämpötila oli 24 astetta ja ilman lähemmäs 30 astetta :) Illalla kävimme Siinain sukelluskeskuksessa sovittamassa asusteet ja välineet valmiiksi perjantain sukellusretkeä varten.
Lauantain vietimme hotellilla ottaen aurinkoa, snorklaten, pelaten pelejä mm. pingistä, biljardia, pöytäjalkapalloa ja beach volleytä ( missä Elli, Pasi, ukrainalainen mies ja minä pelasimme venäläisiä miehiä vastaan. Voitimme eka erän, jonka jälkeen Ellin kanssa luovutimme pelipaikat miehille ja lähdimme ottamaan aurinkoa ;)
.jpg)
