Kissat kotikulmillamme

Siiri ja Tikru ottaa rennosti 

Muuttaessamme Kairoon  kaksi kissaamme, Tikru ja Siiri, jäivät talonmiehiksi kotiimme. Kissat kiintyvät enemmänkin paikkaan kuin ihmisiin. Tästä syystä niiden elo on sujunut vuokralaisemme ja uuden talon emännän kanssa varsin hyvin tutuissa ympyröissä.

Egyptin mytologiasta löytyy runsaasti viittauksia kissoihin. Kissoja esittävää taidetta ja kissojen muumioituneita jäänteitä on löydetty 4 000 vuoden takaa. Kissoja pidettiin kotieläiminä, ja ne olivat myös hedelmällisyyden symboli. Muinaisessa Egyptissä kissan tappamisesta sai jopa kuolemantuomion.



Täällä Kairossa on paljon kulkukissoja. Oma suhtautuminen niihin täällä on erilaista kuin Suomessa, koska niitä näkee koko ajan joka puolella. Koska ne ovat villiintyneitä, niihin täytyy suhtautua varovaisesti, sillä ne voivat kantaa kaikenlaisia tauteja tai esimerkiksi puraista, mistä voi tulla pahempia seurauksia.

Kotikulmillamme liikkuu noin kymmenisen kissaa. Näistä osa on aika hyväkuntoisen näköisiä ja osa taas ilmeisen huonokuntoisia ja laihoja  :( Pöly ja hiekka tekevät niistä likaisen näköisiä ja niiden naamassa ja muuallakin on monilla raapimisjälkiä tappeluista ym.

Kissat "ruokakupilla" Nämä ovat hyväkuntoisia katteja...

Ruokansa kissat saavat osaksi alueen avonaisista roskalavoista. Monenlaista ruokaa menee talouksista roskikseen, mistä sekä ihmiset että eläimet hyödyntävät niitä edelleen -  kierrätystä. 





Ihmiset täällä myös ruokkivat kissoja. Otan itsekin kävelylle lähtiessä mukaan kissanraksuja pussiin ja jätän niitä vähän kauempana kotoa kissoille syötäväksi.
 

Eräs vanha mies ruokki kissoja Kairon keskustassa

Kerran taas yksi kissa naukui etupihallamme armottomasti nälkäänsä, näin ainakin kuvittelin. Sydämeni heltyi ja annoin sille vähän ruokaa - vikatikki. Aamulla heräsimme karmeaan kissojen mouruamiseen ja kun katsoin parvekkeelta, niin meidän tiiliaitamme päällä pensasaitamme oksilla makasi viisi kissaa. Hätyyttelin niitä pois, mutta  vähän ajan päästä koko jengi oli taas valloitanut aidan ikkunamme alla. Päätin katkasin suhteeni kissajengiin lopullisesti. Otin harjan käteeni ja hätistelin sen kanssa kissat pois. Sen jälkeen kissoja ei näkynyt. Tähän myös loppui kissan pissan haju pihallamme. Villikissojen kanssa ei täällä kannata liikaa veljeillä, vaikka kuinka  haluaisikin olla ystävällinen....

Aluksi mietin, että mistä kissat ja koirat saavat vettä, kun täällä on niin kuumaa ja kuivaa. Asuntojen ja puistojen kasveja ja nurmikoita kastellaan runsaasti, ja maassa on siellä täällä vesilammikoita. Näistä kissat ja koirat sammuttavat janoaan. Tosin elävä ravinto pitää myös nestettä sisällään.


Takapihallamme on korkea muuri ja puu, jota pitkin kissat joskus kulkevat pihamme läpi muurin päälle.  







Eräänä aamuna valkoinen kissa nukkui ulkosohvallamme kauniisti kerällä, enkä hennonut sitä herättää. Se nukkui siinä autuaasti koko päivän. Välillä se kävi juomassa meidän pikkuisesta koristealtaasta. Kissa kävi tirsoilla muutaman päivän ajan. Teki mieli ottaa siitä kissa itselleen, mutta asuntoomme ei saa ottaa lemmikkieläimiä! Enää ei kissaa ole näkynyt...

 

 

Viikonloppu Punaisen meren rannalla

Parina viikonloppuna olemme karistaneet Kairon kaupungin pölyt ja matkanneet yhdeksi yöksi Punaisen meren rannalla, Suetsin kanavan eteläpuolella sijaitsevaan Ain Sokhnaan. Perjantaiaamut ovat rauhallista aikaa ajella sekä Kairossa että muilla teillä, koska silloin on viikonloppu ja suurinosa ihmisistä kotona. Ain Sokhnaan ajaa noin puolitoista tuntia suoraa tietä, jos kaikki menee hyvin. Nimittäin kerran pikkubussimme alkoi reistailla kymmenen kilsaa ennen määränpäätämme ja hyytyi totaalisesti kilometri ennen hotellia. Onneksi olimme niin lähellä ja saimme loppumatkan kyydin hotelliin järjestymään...

Hotelleja löytyy meren rannalta vierivierestä. Viikonlopun viettoon tulee sinne lähinnä paikallisia. Edullisia tarjouksia löytyy netissä surffailemalla.

Huoneen buukkauksen jälkeen heti uikkarit ja kevyempää päälle ja suunta kohti merenrantaa!

Meidän porukka ei yleensä jaksa rannalla pelkästään loikoilla, vaan pitää keksiä jotain puuhastelua, vaikkapa rantalentopalloa. No, onhan tämäkin tytöillä yksi tapa pelata ja ottaa aurinkoa...

Siskokset Elli ja Noora vilvottelemassa

Suolaisen veden sijasta voi pulahtaa hotellien uima-altaisiin, joskin monessa altaassa vielä tähän aikaan on vesi viileää.

Tälla laivalla teimme kalastusreissun

Veneen vuokraus oli edullista. Eräänä viikonloppuna teimme kolmen tunnin kalastusreissun. Vesillä olo kun on meistä kaikista kivaa. Mereltä käsin näki hienoja maisemia ja saimme muutaman kalankin.

Kaloja ongittiin käyttäen syötteinä katkarapuja. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta kalat sitäkin värikkäämpiä. Myös jahdin kannelta sukeltelu oli kivaa, vaikka merivesi onkin vielä kylmää...Meressä kalojen lisäksi näimme violettejä ja valkoisia meduusoja.

Eräänä iltana menimme köysiradalla hieman korkeammalle vuorelle, missä oli Sky- mall ravintoloineen ja kauppoineen. Sieltä oli hulppeat maisemat sekä merelle että vuoristoon. 

Ain Soukhna ja Porto Soukhna  ovat mukavan lähellä ja parissa päivässäkin pääsee hyvin irti suurkaupungin hulinasta. Uskon, että tulemme varmaan käymään täällä useita kertoja...

Suomi-koulun aloittamista

Iso kasa suomalaisia lastenkirjoja ja - pelejä on levällään meidän olohuoneen lattialla. Kävin hakemassa ne Suomen suurlähetystöstä viime viikolla, koska aloitan Suomi-koulun vetäjänä ensi viikonloppuna.

Tuntui kuin olisi saanut joululahjan kotiinsa, kun sai noin paljon erilaisia kirjoja! Omat tavarat ja mm. kirjat ovat nimittäin vasta matkalla Suomesta tänne ja ovat täällä ties millon... Useampi ilta on mennyt kirjoja selaillessa. Kirjat kuuluvat Suomi-koulun kirjastoon, mihin on niitä saatu sekä Suomi-seuralta että lahjoituksena. Kohta myös Suomi-koulun oppilaat pääsevät niitä lukemaan ja lainaamaan.


Muuten suomalaisia kirjoja käännetään nyt myös arabiaksi ja niitä julkaistaan ensi vuonna arabimaissa. Tästä enemmän voit lukea seuraavasta linkistä:
Suomalaisia kirjoja arabiaksi

Suomi-koulua on täällä Kairossa pidetty vuodesta 2004 lähtien ja viimeksi keväällä 2012. Sen jälkeen ei ole koululla ollut vetäjää. Muuttomme myötä tarjoutui minulle sopiva tilaisuus aloittaa koulu jälleen. Edelliseltä opettajalta olen saanut hyviä vinkkejä ja tietoa Suomi-koulun aiemmasta toiminnasta.

Mikä Suomi-koulu oikein on? 
Tästä voit lukea Suomen suurlähetystö Kairossa sivuilta -> Suomi-koulu käynnistyy 
Mukaan koulun oppilaaksi voi edelleen ilmoittautua milloin vaan! 

Suomi-kouluja on maailmalla reilusti yli sata ja Suomi-koulujen tuki ry:n mukaan täällä Afrikassa neljä ja Kairon koulu viides.

Tällä hetkellä Suomi-kouluun on ilmoittautunut kymmenen oppilasta ja ikähaitari 5-13 vuotta. Tyttärenikin ovat koulun toiminnassa mukana joko oppilaana tai apuopena tarvittaessa. Koulua pidetään noin joka toinen viikonloppu perjantaina tai lauantaina n. 3-4 tuntia kerralla. Tilat toimintaan saamme Mohandeseen päiväkodista erään vanhemman kautta. Ideoita on monenlaisia mielessä mm. ystävyyskoulutoimintaa Jyväskylään Kypärämäen koulun opettajien ja oppilaiden kanssa. 







Koulun aloitus on aina jännittävää, mutta kunhan alkuun päästään, niin eiköhän se siitä..

Kevätlomalla sattui ja tapahtui

Vesiautomaattimme

Viimeviikolla tapahtui kaikenlaista. Moni asia täällä rupesi ottamaan päähän; netti ei toimi, viemäri meni tukkoon, on vaikea selittää asioita,kun ei osaa kieltä, kyytien sumpliminen, veden hankkiminen jne. Eli arki on siis koittanut hyvine ja nyt myös huonoine puolineen. No aina sitä eteenpäin on päästy ja nyt hommat taas toimii aika kivasti (jonkin aikaa..), mutta pitkissä kantimissa niiden kuntoon saaminen on. Toisaalta mistään valtavan vakavista asioista ei ole ollut kyse.

Takapihan puumme ja varpunen oksalla

Muutama ruusukin on jo auennut

 Egyptiläisen kevään tulemista on mielenkiintoista seurata. Aikaisemmin blogissa kirjoittelin Egyptin talvi-ja kesäkaudesta. Vaikka täällä onkin koko ajan lämmintä, niin kasveilla on ollut lepokausi ennen kunnon kesä alkua. Tänne muuttaessamme pihapuussa ei ollut yhtään lehteä. Nyt siinä on vaaleanvihreät isot lehdet ja myös pihan kukat alkavat kukkimaan.

Tytöillä oli viime viikko "kevätlomaa" todella rankasta ensimmäisestä kouluperiodista. Vihdoin heilläkin oli aikaa käydä vähän katsastamassa Kairon nähtävyyksiä ja Punaista merta Porto Sokhnassa (siitä blogissa myöhemmin...).

Tiistai-iltana kävimme Niilin risteilyllä. Se oli kiva kokemus!! Laiva oli koristeltu faarao-tyyliin, buffee oli heti alkuun, ohjelmassa oli napatanssia ja  musiikkia. Ulkona oli lempeä lämmin keli ja Kairon suurkaupungin valot. 

Paluumatkasta pikkubussilla muodostui pieni seikkailu - liikenne oli ruuhkaista, ja jonot eivät liikkuneet mihinkään tunteihin. Ruuhkan syynä olivat yliopiston opiskelijat. Heistä noin 220 oli saanut ruokamyrkytyksen yliopiston ruokalasta. Opiskelijat protestoivat nyt jo toistamiseen tapahtunutta asiaa sulkemalla yliopistonsa ympäriltä pääliikenneväylät ja vaativat rehtorin eroamista http://www.egyptindependent.com/news/al-azhar-university-students-protest-food-poisoning. Jouduimme etsimään melkoisesti kiertoreittejä. Välillä ajaen valtavirtaa vastaankin. Se tuntui pelottavalta. Tuntien jälkeen pääsimme vihdoin turvallisesti kotiin.

Perjantaina loput perheenjäsenet kävivät sekä Gizan että Sakkaran pyramideillä kokemassa kameleilla ratsastaen historian ihmeitä.

Hellamme toimii kaasulla

Viimeisenä lomapäivä teimme aamupalaksi lettuja, jotka maistuivat niin kotoisille. Kaasuliedenkin käyttö alkaa jo sujua...
Illalla juhlistimme loman päättymistä New Cairon downtownissa syömässä konkreettisesti ulkona. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja palmut, suihkulähteet, lämpö, lukuisat ravintolat valoineen illan hämärässä toivat tunteen aivan kuin olisi etelän lomalla;) Tämän alueen ulkopuolelle taksin kyytiin hypätessä tämä  rauhallinen tunne haihtui nopeasti liikenteen ja ihmisten vilinään. Vieläkään en oikein ymmärrä, että olomme täällä on pysyvämpää....

Tippiä sinne ja tänne

Tippikulttuuri täällä Kairossa tuntuu näin alkuun minusta monimutkaiselta. Yleensä tippiä voi antaa esim. ravintoloissa, ostoksien kantajille, matkatavaroiden kantajille, oppaille, vessoissa, korjausmiehille, taksikuskille, hyvin tehdystä työstä jne., jne. 

Milloin, kenelle ja kuinka paljon ?

Tämän asian kanssa onkin opettelua ja välillä oikein stressaa sen miettiminen! No nyt varmaan joku ajattelee, että eihän tippiä ole pakko antaa. No ei varmaan tarvitsekaan, mutta toisaalta monien paikallisten palkka kertyy tipeistä... On myös hyvä pitää välit yllä paikallisiin, kun täällä kuitenkin asutaan pitempään ja tavataan samoja ihmisiä usein. Maassa maan tavalla...

Kun maksat etukäteen jostain palvelusta, siihen ei välttämättä kuulu nämä tipit. Esimerkiksi; Ellille hommasimme kalusteita, joiden kotiinkuljetus koottuna kuului hintaan. Kolme miestä kokosi niitä parisen tuntia. Olimme maksaneet kaikki etukäteen tai niin ainakin luulimme ( niinkuin Suomessa). Sitten, kun homma oli tehty,  pyydettiin madam tarkastamaan, että kaikki on ok. Menin huoneeseen ja sanoin, että hyvä on. Sitten miehet seisovat hiljaa minun edessäni rivissä ja odottivat. Olin ihmeissäni, että mitäs nyt? Sitten kuski sanoi varovasti, että tippejä työmiehille. Ahaa! Niin tietenkin!  Ok, mutta kuinka paljon ja mistä löydän nyt tähän hätään sopivaa rahaa. Etsin kuumeisesti egyptin puntia ja mietin, mikä olisi sopiva määrä. No, ehkä annoin liikaa, mutta miehet lähtivät tyytyväisinä pois...

Kun käymme joskus yhdessä paremmassa lähikaupassa ostoksilla, on siellä työntekijöitä auttamassa useita.  Kun ostokset on tehty apulaiset laittavat ne hihnalle ja pakkaavat pusseihin ja kantavat sitten ne autoon. Tästä annetaan taas tippiä. Mutta joskus kun yksin käyn siellä niin perässä seuraa ostoksen kantajia  viisi, niin kenellä annan tippiä  ja paljonko….hoh,hoijaa… Ehkä opin tämän tippiasian joskus tai sitten en. Suurissa supermarketeissa, missä yleensä käymme tekemässä viikko-ostokset, ei tätä asiaa tarvitse    onneksi miettiä.

Tippien anto kuuluu siis arkeen ja edellä kuvatuissa asioissa aika pienissä summissa. Jää miettimään sitä, että millä lailla hierarkian ylemmillä tasoilla sitten tämä tippien/ lahjuksien antaminen tässä kulttuurissa toimii?