Vuosi on vierähtänyt Kairoon lähdöstämme

Viime vuonna tähän aikaan pakkasimme kuumeisesti Muuramen kotimme viimeisiä tavaroita. Ilmassa oli sekä haikeutta että jännitystä... Yöllä 6.2. sitten jätimme kissoille ja ystäville jäähyväiset ja lähdimme matkaamaan kohti Kairoa.

Nyt muistelen mennyttä vuotta kaikkine muutoksineen. Muutoshan ei ole alkuun helppoa, mutta nopeasti sitä ihminen eri tilanteisiin sopeutuu.  Palaan lyhyesti viime vuoden tapahtumiin...

.
Kairoon muutettuamme aloitin heti blogin kirjoittamisen ystävieni pyynnöstä. Pidän kuvakirjojen teosta, joten blogin kautta tein samalla matkakirjaa kokemuksistamme.

"Ensimmäinen päivä suurkaupungissa" - blogitekstini (7.2. 2013) kuvaa innostusta ja ihmetystä uudesta kotikaupungista. 

Aiheita blogiteksteihin löytyi helposti ympäriltäni. Kirjoittamiseen innosti ja innostaa edelleen te- blogini lukijat sekä kotimaasta että ulkomailta.  



Hotellielon jälkeen löytyi meille New Cairosta koti, mihin asetuimme. Arkisin tytöt kävivät kansainvälistä koulua ja Pasi töissä. Oma viikkoni koostui kotihommien lisäksi muskarin pitämisestä lähellä olevassa kansainvälisessä päiväkodissa, turvakodissa vierailuista ja joka toinen viikonloppu pidin Suomi-koulua. Viikonloppuisin matkustelimme lähitienoon nähtävyyksissä.

Kun tytöillä alkoi koulusta kesäloma 21.6. suuntasimme loman aluksi Sharm El Sheikkiin sukeltelemaan. Sieltä jatkoimme 30.6. Kairon lentokentän kautta Suomeen. Samaisena päivänä Mursi syöstiin vallasta ja Egyptissä alkoi myllerrys. " Kairon kotiin paluu mietityttää"  - blogitekstissäni (3.9.2013) kuvaan perheemme epävarmuutta muuttuneessa tilanteessa. 

Pian kirjoitukseni jälkeen teimmekin päätöksen, että minä ja tytöt jäämme Muurameen ja Pasi palaa jatkamaan töitä Kairoon. Se päätös ei ollut helppo, mutta näin jälkeenpäin katsoen - etenkin lasten kannalta -  järkevä ratkaisu. Tytöt palasivat tuttuihin ja turvallisiin kouluihinsa ja omien kavereidensa piireihin. Marraskuussa aloitin myös työni luokanopettajana "uudessa" koulussa. Alku uuden luokan ja työyhteisön kanssa oli sekin haastavaa, mutta nyt viihdyn siellä hyvin!

Niin....vuosi onkin itse asiassa kulunut melko nopeasti ja olemme monenlaisia kokemuksia rikkaampia. Pasi jatkaa töitään Kairossa ja me jatkamme eloamme Muuramessa. Perheemme tapaa noin kerran kuussa joko Egyptissä, Suomessa tai sillä välillä. Pasilla työpesti kestää vielä vuoden, mikäli olosuhteet Kairossa vaan sen mahdollistavat. Viikot menevät nopeasti kaikilla, kun on touhua, mutta etenkin viikonloppuisin on ikävä yhteistä aikaa koko perheen kanssa. Onneksi Skypen ja Whatsupin kautta voi pitää yhteyttä päivittäin.

Seuraan viikottain  Egyptin tapahtumia. Uutiset sieltä vaan eivät ole viime aikoina olleet hyviä. ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi Suomen Kairon suurlähetystön suurlähettiläs Tuula Yrjölän blogikirjoituksen tulevasta keväästä

http://blogit.ulkoministerio.fi/kairo/kairon-kevat-tuo-mukanaan-hamasinin-hiekkamyrskyn-mutta-myos-presidentinvaalit/#comments

ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen

http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/

Matkustamme talvilomalla tyttöjen kanssa viikoksi Kairon kotiimme ja sieltä viikonlopuksi Sharm El Sheikkiin. Tältä reissulta laitan sitten blogiini taas uusia kuvia ja kertomuksia.

         Sitä ennen nautimme Suomen talvesta!

.

 

Hurghada 24.11.-1.12.

Lauantai-iltana lähti Helsingistä Istanbulin kautta lentomme kohti Hurghadaa Punaisen meren lomakohdetta. Lento välilaskuineen kesti noin yhdeksän tuntia ja saavuimme Hurghadan lentokentälle kolmelta yöllä.

Matkaseurueeseemme kuului kolme tytärtä, vanhimman tyttären poikakaveri ja ystäväperheen tyttö sekä minä. Loppuviikosta joukkoomme liittyi Kairosta mieheni Pasi ja egyptiläisiä ystäviämme.

Lomakohteestamme oltiin meitä lentokentällä vastassa ja viisumin ostamisen jälkeen pääsimme lähtemään pikkubussilla majapaikkaamme Lillyland beach resorttiin, joka oli noin 17 km Hurghadan keskustasta.

 Sunnuntaipäivä lepäiltiin ja tutustuttiin lomakeskukseemme. Huoneemme oli lähellä merenrantaa, uima-altaita ja all inclusive ruokapaikkoja. Se oli hyvä juttu tämän porukan kanssa. 

Lomakeskuksen ympäristö oli kaunista hyvin hoidettuine puutarhoineen ja todella siistiä. Tein kävelylenkkejä ja ihailin kukkaistutuksia sekä puita. Henkilökunta kohteessa oli erittäin ystävällistä ja kun osasimme hiukan arabiaa, saimme paikallisille hymyn huulille ja hyvää palvelua. Lomakeskuksen vieraat olivat pääosin venäläisiä. Vain kourallinen turisteista oli muista maista. 

Monet Euroopan maat peruivat vallankumouksen aikaan koko sesongin ja hotellien täyttöaste on vähäinen. Se on egyptiläisten kannalta tietenkin surullista, sillä upeat paikat ammottavat tyhjyyttään.

Noora ja Ottopekka tekivät maanantaista keskiviikkoon  tiukasti Open water diving-kurssia aamusta iltaan. Lomakohteessa me muut otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin ja osallistuttiin erilaisiin aktiiviteetteihin sekä käytiin vesipuistossa. 


Tiistaina lähdimme tyttöjen kanssa laivalla päiväretkelle Paradise-saarelle. Laiva pysähtyi kahdelle korallipaikalle, missä saimme snorklata ja uida.  Meriveden lämpötila oli 27 astetta, joten snorklatessa ei tullut kylmä ! Viimeinen pysähdys oli Paradise-island, jonne menimme laivasta avoveneellä.

Viivi hiekkamerenneitona

Torstai-iltana tuli Pasi ja egyptiläiset ystävämme Kairosta pikkubussilla. Heti perjantaiaamuna lähdimme kaikki laivalla päiväksi sukeltelemaan ja snorklaamaan.








                                                                                                                                                    

Noora ja Ottis olivat 
saaneet suoritettua
Open water divers- sukelluskurssin!! 
Isä-Pasi oli onnellinen, 
kun pääsi nyt kaikkien 
tyttäriensä ja Ottiksen kanssa yhdessä sukeltamaan.     

Näimme sekä sukeltaessa että snorklatessa isoja mureenoita ja tietenkin kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja koralleja. Osa sukeltajista näki pari metrisen Napoleon kalankin!

Lauantaina kävimme vielä vesipuistossa ja Hurghadan keskustassa tuliaisostoksilla. Illalla Pasi ja ystävämme lähtivät yhteisen illallisen jälkeen ajelemaan kohti Kairoa ja meillä lähti lento takaisin Suomeen neljältä yöllä.

Perheemme enne lähtöä.

Lomamme oli onnistunut. Hurghada lomakohteena oli hyvä ja turvallinen . Toivottavasti voimme joskus palata tänne takaisin! 

Viikkoni Kairossa

Kun saavuin Kairon lentokentälle 28.10.  oli mieheni vastassa. Hän erottui todellakin väenpaljoudesta, koska hän lauloi " Niin minä neitonen sinulle laulan..." ja heilutteli ruusukimppua :) Sain tervetuliaistoivotuksena 22 isoa punaista ruusua, koska olemme olleet 22 vuotta naimisissa. So nice!! 

Mohamed- kuskimme oli saanut autonsa korjattua ja oli myös vastassa. Oli mukava nähdä häntäkin neljän kuukauden jälkeen! Ajoimme samantien kotikulmille ulos syömään ja sen jälkeen kävimme Saudi market- ruokakaupassamme ostamassa viikon ruuat. Tuntui kivalta olla taas täällä vilkkaassa meiningissä!


Alkuviikon päivät menivät tyttöjen ja omien tavaroiden pakkailussa. Juuri olimme saaneet ne hyvin leviteltyä. Skypen välityksellä käytiin tyttöjen kanssa läpi mm.vaatteet seuraavasti: heti mukaan lähtevät, myöhemmin Suomeen tulevat ja Mokattamin turvakotiin vietävät. Tavara taas onneksi väheni ja meni kierrätykseen! Olin myös tuonut ison matkalaukullisen pieniä lastenvaatteita ja kenkiä Suomesta turvakotiin vietäväksi. 

Keskiviikkona Pasin egyptiläiset sukelluskaverit olivat järjestäneet perheitten yhteisen illallisen, koska olin Kairossa. Kahdeksan aikaan illalla toinen perheistä saapui hakemaan meidät autollaan kotoamme.  Menimme keskustaan, jonne matka kesti puolitoista tuntia. Liikenne oli tosi takkuista ja syykin siihen selvisi; oli sattunut useiden autojen kolari.


Vierailupaikkamme oli egyptiläisperheen koti keskustan kerrostalossa.  Illallinen oli merellistä ja isäntäperhe vieraanvarainen.  Kaikki oli hyvää, mutta erityisesti jättikatkaravut vartaassa ja kuvan kala. Katselimme sukellusvideoita ja meillä oli mukavaa. Jälkiruuaksi nautimme jäätelökakkua ja tietenkin paikalliseen tapaan teetä mintunlehtien kanssa. Kotimatkalla muutamissa paikoissa oli turvatarkastuksista johtuvia jonoja, mutta emme niihin joutuneet ja olimme kotona puolilta öin.



Torstaina lähdimme heti Pasin töiden jälkeen Ain El Sokhnaan viikonlopuksi Jaz little venice golf resorttiin. Matka Punaisen meren rantaan Kairosta kesti noin puolitoista tuntia.



Tuntui hyvältä päästä rentoutumaan kahdestaan kaikkien pakkailujen ja muuttojen jälkeen. Lämpö & aurinko tuntui ihanalta ja tietenkin Punainen meri on vaan niin paras!

Palasimme kotiin lauantaina iltapäivällä. Lentoni takaisin Suomeen lähti sunnuntaina 3.11. klo 4 aamulla. Jouduin lähtemään lentokentälle jo puoli kahdeltatoista, koska ulkonaliikkumiskielto alkoi kello 01 ja kuskin piti olla sitä ennen jo takaisin kotona. Aika lentokentällä vierähti kuitenkin nopeasti. Lentoon noustessa katselin haikeana Kairon valomeren himmenemistä...
 

Egyptiläisen kissaperheen puuhia

Viime keväänä valkoinen kissa alkoi liikuskella pihassamme.Vein sille aina kissanruokaa silloin tällöin ja annoin sille nimeksi Valko.

Poissaollessamme kissa oli saanut neljä pentua. Kun mieheni tuli takaisin Kairoon, hän ruokki niitä ja antoi olla etupihallamme.

Tulin itse 28.10. - 3.11. väliseksi ajaksi Kairon  kotiimme. Olohuoneemme pääty on täysin lasia, joten siitä on ollut hauska seurata kissaperheen touhuja puutarhassamme. Jouduin ottamaan kuvat kissoista lasin läpi, joten ne eivät ole kovin laadukkaita.


Tässä kissaperheen esittely: 

"Ramses" on kissapentueen
vahvin ja nälkäisin kaveri.















"Täplällä" on pallomaisia täpliä edessä...






 




...ja takana...
Se on hyvin utelias.

"Nöpö" on joukon pienin ja heiveröisin. Se seuraa eniten myös emoaan.








"Kleopatra" on innokas leikkijä.








Tässä koko porukka ruokailemassa emon kanssa.

Lisäksi joukkoon on liittynyt hiukan muita pentuja kookkaampi  yksinäinen pentukissa. Nimeän sen Tikru junioriksi, koska se muistuttaa vähän meidän Tikrua.
 

Aamulla ne nukkuivat kaikki toistensa kanssa kerällä ulkosohvalla. Tikru junior oli nukkumassa eri tuolilla. Pasi vei niille märkäruokaa. Pennut ovat jo niin isoja, että ne pystyvät kaikki sitä syömään. "Nöpö" tuli kupille vasta, kun muut olivat syöneet. Vieras pentu ei kupin lähelle päässyt, siitä emo piti kyllä huolen.

Syönnin jälkeen kaikki rupesivat emon johdolla pesemään. Sitten alkoi väijytysleikit, josta  videopätkä. 

Pennut jäivät leikkimään, kun emo lähti hakemaan lisää ruokaa. Pian se kantoikin, jotain linnun liha-luupaloja,  jotka oli roskiksesta löytänyt. Pennut nuoleskelivat niitä, mutta eivät oikein pienillä hampailla saaneet mitään irti. Emo kävi hakemassa useita samanlaisia paloja.

Puolenpäivän maissa koko jengi rupesi nukkumaan; kaikki yhdessä kasassa, paitsi Tikru junior oli yksin,  kuitenkin muun pesueen läheisyydessä. Kai sille on turvaa muista, vaikka sitä ei joukkoon huolittu. Tulee mieleen Ruma ankanpoikanen satu....   

Samanlaista meininkiä jatkui sitten loppupäivän...

Koti Muuramessa ja Kairossa

Olemme asuneet viimeiset pari viikkoa pienessä kalustetussa kaksiossa Muuramen keskustassa.




Välillä meitä on asustellut siinä koko viisi henkinen perheemme, mutta tällä hetkellä Elli,Viivi ja minä. 

Sopu on antanut sijaa...Vaatteet on purettu kaappeihin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Tytöt käyvät entisiä koulujaan ja hengailevat kavereidensa kanssa. Kyllä täällä Suomessa huomaa, miten mutkatonta lasten meneminen ja tuleminen on verrattuna suurkaupunkeihin. Olen itsekin palaillut vähitellen työelämään ja tehnyt sijaisuuksia. On ollut hauska nähdä vähän erilaisia systeemejä ja työyhteisöjä. Aloitin myös kuorolaulun Jyväskylän Naislaulajissa. Intoa ja haastetta lauluun riittää ! 

Omaan kotiimme pääsemme muuttamaan viikon kuluttua ja se tuntuu ihanalta! Monia asioita osaa taas varmaan arvostaa kodissa matkalla olon jälkeen. Saas nähdä, mitä kissamme tuumaa meistä.

Muutto takaisin Kairon kotiimme on vielä epävarmaa ja siihen vaikuttaa moni asia. Marraskuussa olisi kyllä tarkoitus lentää koko perheen kanssa Egyptin Hurghadaan viikoksi lomailemaan alkuperäisen suunnitelmamme mukaan. Tällä hetkellä ei ole enää matkustuskieltoa Punaisenmeren lomakohteisiin. Toivotaan, että pääsemme reissuun! 

Pasi lensi Kairoon 23.9. Hänen täytyy hoitaa siellä sekä työ- että kotiasioita. Turvallisuustilanne on Egyptissä vielä epävakaa, mutta kotimme alueella on ollut rauhallista. Pasin ei ole tietenkään mukavaa olla siellä ilman perhettä, mutta näillä mennään toistaiseksi. Viikonloppuisin hän käy ystävien kanssa sukeltamassa Punaisella merellä. Toivottavasti saisin blogiini häneltä jutun yhdestä sukellusretkestä. 

Mieheni löysi myös nopeasti uuden egyptiläisen perheen! Nimittäin kissa, josta kirjoitin keväällä blogissanikin, oli saanut poikaset meidän ollessa Suomessa! 
Neljä emonsa väristä pentua majailee etupihallamme makuuhuoneen ikkunan alla.

Kun Pasi menee lähelle, emo puolustaa agressiivisesti poikasiaan ja hän on jättänyt vähän kauemmaksi kissanruokaa, joka on kyllä tehnyt kauppansa. Toivottavasti ruoka antaa emolle energiaa pesueensa ruokkimiseen. Onneksi en ole paikalla, sillä haluaisin tietysti ottaa kaikki lemmikiksi...Laitan parempia kuvia pesueesta, jahka mieheni pääsee lähemmäksi niitä.

Syyslomallamme mieheni tulee myös Muuramen kotiimme. Saattaapi olla, että lähden käväisemään syysloman jälkeen Kairon kodissa, mutta katsotaan...

                             Hyvää syksyn aikaa kaikille!

Sateen jälkeen mökkimme maisemia

Kairon kotiin palaaminen mietityttää

Lähdin 30.6. tyttöjen kanssa Kairosta Suomeen lomalle. Tällöin oli tiedossa, että Mursi syöstään vallasta ja että Egyptissä alkaa myllerrys. Mieheni jäi edelleen Kairon kotiimme tekemään töitä. Hänen työpaikkansa lähistöllä Nasr cityssä kuitenkin oli usein mielenosoituksia heinäkuun aikana ja välillä töihin meno estyi kokonaan muuttuen kotona tehtäviksi etätöiksi.


Oman Kairon kotimme alueella (n. 30 km keskustasta) oli pääasiassa kuitenkin rauhallista. Ramadan jälkeen sitten 14.8. päätettiin mielenosoittajien leirit hajoittaa ja alkoi verilöyly. Tällöin miehelläni ei ollut työpaikalle menemistä, sillä se sijaitsi Rabaa-aukion läheisyydessä. Hän lensi juuri sopivasti Suomeen lomalleen. 14.8. Egyptiin julistettiin kuukauden mittainen hätätila. 

New Cairossa ruokakauppamme ympäristöä...

Lentomme takaisin Kairon kotiimme olisi ollut 29.8., mutta koska tilanne on mieheni työn jatkon kannalta epäselvä, emme lähteneet takaisin. Tytöt aloittivat koulunsa viime viikolla täällä Suomessa, ja ovat kouluissa ainakin jouluun saakka. Koulu on lähtenyt mukavasti molemmilla käyntiin. Suomen kouluun oli helppo palata, koska asioita hoidetaan täällä niin joustavasti ja kaikki oli tuttua.

Yläkerrasta on maisemat Laajavuoreen ja hyppyrimäki näkyy taustalla

Asumme toistaiseksi ystäviemme yläkerran asunnossa Jyväskylän Harjun kupeessa ja viikonloppuja mökillä, kunnes jatkot selviää. Perheellämme on täällä kaikki välttämätön, mutta suurin osa tavaroistamme on Kairossa. Kun on majailtu siellä sun täällä niin huomaa, että aika vähällä tavaramäärällä sitä tulee loppujen lopuksi toimeen... 
 
Seuraan päivittäin tapahtumia uutisten ja Egyptissä asuvien ystävieni kautta. Välillä tietotulva ahdistaa, eikä jaksa enää ottaa vastaan ikäviä uutisia, mutta toisaalta haluaa olla selvillä maan asioista. Monilla on ollut huoli perheestämme ja meidän tulevaisuudesta. Meillä ei ole täällä eikä myöskään Egyptissä ollut mitään hätää. Arkielämä egyptiläisillä on kuitenkin hankaloitunut entisestään ja se on äärettömän surullista ja siitä olemme hyvin huolissamme...

Monet kysyivät, kun tulimme Suomeen, että eikös se ole hyvä kun pääsitte takaisin Suomeen? Tietenkin oma kotimaa on rakkain! On kuitenkin hyvä nähdä muita maita ja kulttuureita avartaakseen omaa maailmankatsomustaan. Jo tämä puolikin vuotta avarsi sitä paljon!

Menisin mielellä takaisin jatkamaan aloitettuja projektejani ja tapaamaan ystäviäni, mutta tässä epävakaassa tilanteessa on tyttöjen hyvä olla täällä koulussa ja normaalissa arjessa kiinni. 

Toivoisin, että mieheni työ jossain muodossa voisi siellä jatkua. Projekti nojaa kuitenkin vahvasti sekä suomalaisten että saksalaisten asiantuntijoiden työpanokseen Egyptissä. Mikäli ulkoministeriöiden matkustusohjeissa kehotetaan välttämään matkustamista Kairoon ja mikäli uutiset jatkuvat ikävinä, on vaikeaa saada asiantuntijoita matkustamaan sinne.

Tällaista epävarmuutta on siis meidän elomme tällä hetkellä. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella! Se on kuitenkin varmaa, että Egyptillä ja sen ihmisillä on paikka sydämessämme aina, kävi miten kävi. 

Ja taas mennään...!!!!

Jatkan edelleen blogini kirjoittamista ja pidän teitä ajantasalla, joten pysykää kuulolla;)

Ristiin rastiin Suomea

Lähtiessämme kesälomalle Kairosta Suomeen ajattelin, että Keihärinkoskella sijaitseva kesämökkimme olisi pääasiallisin tukikohtamme. Minulle se sitä olikin. Nautin siellä olosta lähisukuni kanssa erittäin paljon.



Ellin ja Viivin kesään kuuluivat kuitenkin ystävät Muuramessa ja Jyväskylässä. Muuramen kotimme oli vuokrattu, joten tytöt kiertelivät siellä täällä yöpyen monissa eri paikoissa ja välillä mökillä.


Matkailu avartaa myös kotimaassa....kyllä! Tänä kesänä on tullut kierreltyä useita Suomen paikkoja ihastellen niitä ja upeita maisemia. Tietenkin Egyptissä asuminen omalta osaltaan on myös vaikuttanut siihen, että Suomea katselee taas toisin silmin. Ovathan nämä maat hyvin erilaisia, mutta molemmat upeita maita.



Helsingissä koulutuksessa käydessäni istuin puiston penkille vain seurailemaan ohikulkevia ihmisiä ja liikennettä. Ihmiset ja meno ovat niin erilaista; rauhallista verrattuna Kairoon...

Riihimäellä vierailin ystäväni perheen luona. Kesäteatterin musikaali, näköalapaikka,  idylliset puutalokadut, hyvä seura, pihan terassi ja  junalla matkustaminen edustivat kaikki Suomen kesää parhaimmillaan!






Savonlinnassa kesäperinteisiin kaupungilla kuuluivat tietenkin lörtsyt torilla ja jätskit lippakioskilla sekä  Olavinlinnan maisemat. Savonlinna on aina lähellä sydäntäni,  sillä siellä oli minun mummola sekä sukulaisia, opiskelin siellä viisi vuotta ja mieheni on myös kotoisin sieltä.

Pyynikin näkötornissa tyttäret. Näsineula taustalla.

Tampereella on tullut käytyä tänä kesänä useaan otteeseen, koska esikoisemme asuu ja opiskelee siellä. Kaupunkiin en ollut aiemmin kunnolla tutustunut, mutta nyt kiertelimme Tamperetta ristiin rastiin. Ihastuin kaupungin kauniisiin rakennuksiin, Pyynikin maisemiin ja tunnelmallisiin ravintoloihin. Täällä olisi kiva itsekin olla opiskelijana!

 










Kouvolasta noin 30 km päässä sijaitsee Unescon maailmanperintökohde Verla, joka on vanha pahvitehdas. Se oli yksi mielenkiintoisimmista kesän nähtävyyksistä. Suosittelen lämpimästi!  
  





                         Seuraavasta linkistä voit tutustua paikkaan tarkemmin: 
Maailmanperintökohde  Verla
 











Kuopiossa olimme siskon tyttären ihanissa häissä Rauhanlahden kartanossa. 

Viikonlopun aikana kävimme myös Pasin sedän laivalla katsomassa Kuopiota vesiltä käsin.


























Jyväskylässä onkin sitten tullut oltua yllin kyllin. Se on tuttuakin tutumpi kaupunki. Satama on ihan must-paikka. Veneitä on käytävä katsomassa.

KIITÄN kaikkia sukulaisia ja ystäviä, jotka majoititte minua ja tyttöjä tänä kesänä. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon. Tänä kesänä olemme sitä todellakin kokeneet, sillä meistä on huolehdittu ihanasti joka puolella! 

Lomamme on nyt loppunut ja Egyptin epävakaan tilanteen takia emme vielä ole palanneet Kairoon. Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron kuulumisia enemmän tältä saralta.