Golfautolla ajelemassa

Kairon keskusta on tiheään asuttua ja ruuhkaista aluetta. Viheralueita ei auton ikkunasta juurikaan paljon näe. Niitä on lähinnä hotellien, erilaisten klubien,compaundeissa,Niilin varrella jne.

 

 

Kolmas hotellimme ja myös viimeinen on kyllä virkistävä kokemus autossa matkustamisen  ja pölyisen keskustaelämän jälkeen. Täällä olemme neljä yötä ja sitten muutamme omaan vuokrakotiimme (siitä sitten blogissa myöhemmin juttua). Hotellimme pihalla on uima-allasalue ja sen ympärillä kauniita viheralueita.


Kun tytöt ja mieheni aamulla olivat lähteneet kouluun ja töihin, otin kamerani ja lähdin kävelylle hotellin ympäristöön.





 Lähialueelta löytyikin paljon värikkäitä kukkia, suihkulähteitä, viheralueita ja tekojärviä. 

 

Kun olin  kierrokseni hotellin ympäristöön tehnyt, kysyi joku hotellin esimiehistä, että haluaisinko tutustua paikalliseen golf-clubiin, sen alueisiin ja päärakennukseen. 



 
Ajattelin, että no mikä 
ettei, vaikka en ymmärrä kyllä golfista yhtikäs mitään! 
No, pikkuinen golf-auto ja kuljettaja tulivat minut hakemaan ja veivät ensin minut tutustumaan päärakennukseen. Siellä juttelin hyvin "vakuuttavasti" golfista jonkun kanssa ja katselin kivoja paikkoja.  



Sitten lähdimme kiertämään pikkuautolla koko valtavan suurta golf-aluetta. 



Golfin ystävät voi käydä tuosta linkistä katsomassa tarkempia tietoja clubista: http://www.marriott.com/golf-hotels/caijw-jw-marriott-hotel-cairo/mirage-city-golf-club/5223295/about.mi

Tähän esittelyreissuun meni ainakin puolitoista tuntia! Otin paljon valokuvia ja kuljettaja höpötti erittäin huonolla englannilla koko ajan jotakin golfista.  


Kuuntelin toisella korvalla, mutta keskityin lähinnä nauttimaan raikkaasta ja lämpimästä ilmasta sekä kauniista maisemista...





 
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joskus innostuisinkin golfista. Alue kyllä vakuutti!

Kun vihdoin palasimme hotellille takaisin, kysyin kuljettajalta , että paljonko keikka maksoi . Ei kuulemma mitään. No, annoin kuitenkin vähän tippiä, koska oli hauska ajella golf-autolla pitkin viheralueita ja mäkiä ylös ja alas. Kaikenlaista elämystä sitä saattaakin yllättäen tulla pienelle tutkimusretkelle lähtiessä... 

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle...

Blogini otsikon joululaulu tuli jostain syystä täällä mieleen :) Talvi Kairossa on lämmin. Egyptissä on vain kaksi vuodenaikaa, marraskuusta huhtikuuhun oleva lämmin talvi ja toukokuusta lokakuuhun kestävä kuuma kesä. Kairossa on hyvin kuivaa ja sadetta tulee keskimäärin vain noin senttimetri vuodessa! Niili lisää kuitenkin ilmankosteutta alueella.

Katselin säätietoja sekä Kairosta että Jyväskylästä seuraavalle kymmenelle päivälle.  

Kairo

Ennustekartta, Egypti

Täsmäsää™

Jyväskylä

Ennustekartta, Suomi

Täsmäsää™

Kuten huomaatte on täällä talviajan lämpötila, vähän kuin meidän kesällä. Ulkona liikkuessa ei takkia tarvitse, ja päivällä tarkenisi lyhythihaisessa paidassa. Käytännössä meillä on kuitenkin pitkät housut ja villatakki tai pitkähihainen paita, myös osaksi senkin takia, että tässä kulttuurissa yleisillä paikoilla on suositeltavaa käyttää peittävää pukeutumista. Täällä useilla naisilla on  jalassaan uggit tai saappaat, päällä villapaitoja ja takkeja. 

Moni on kysynyt, että olemmeko jo ruskettuneet. Vastaus on, että emmepä juuri. Hotelleissamme ei ole ollut kuin parveke ja terasseja, ei mitään varsinaisia auringonottopaikkoja. Tytöillä on kouluun lähtö ollut seitsämältä (koulupäivät on aina 8-15.30) ja hotellilla he ovat  liikenneruuhkien takia usein vasta puoli viideltä, joten aurinkoa ei ole ollut aikaa ottaa...Viikonloput on vielä mennyt enimmäkseen ostoskeskuksissa, autossa istuessa ja kotia etsiessä... mutta kyllä, aurinko paistaa, on lämmin ja tästä lämmöstä nautimme.

Talvi näkyy myös kasvillisuudessa. Vaikka ilmasto on lämmin, on kasvukaudessa kuitenkin menossa jonkinlainen lepokausi. Nurmet on aika ruskeita, kukkivia kukkia on vähän, vihreät lehdet vahapintaisia ja osassa puista ei ole  lehtiä. Toki istutettuja kukkia pelargonioita, petunioita ym.  kukkii varsinkin hienojen rakennusten edessä ja tietenkin joka puolella on palmuja.

En vielä tiedä, minkälaista kasvillisuus täällä tulee vuoden kierrossa olemaan, mutta varmaan paljon uusia mielenkiintoisia lajeja tulee vastaan. Toivottavasti saan myös oman pikku puutarhan, jossa voin kasvien kasvua seurata. Sitä odotellessa suurkaupungissa aurinko laskee jälleen iltaan...

Pienissä häissä

Viikonloppu hujahti asuntoa etsiessä ja shoppaillessa. Nähtävyydet saavat odottaa siihen saakka, kunnes esikoinen saapuu muutaman viikon päästä poikakaverinsa kanssa.

Perjantai-iltana laittauduimme kaikki vähän hienommaksi iltaa varten, sillä menimme  viereisen hotellin libanonilaiseen ravintolaan syömään ja  kuuntelemaan paikallista musiikkia.

 





Kun olimme tilanneet ruuat, alkoi yhtäkkiä kaikki taputtamaan musiikin tahdissa ja osa nousi seisomaan. Paikallinen hääpari saapui viettämään hääjuhlaansa ravintolaan. Morsiammella oli upea valkoinen hyvin peittävä hääpuku laahuksineen ja miehellä tumma puku. Perässä seurasi hääseurue, joka ei ollut kovin suuri. Pienet tytöt olivat niin kauniita rimpsuhameissaan  ja pojat puvuissaan. Miehet istuivat omissa pöydissään ja käsittääkseni morsiamen isä naisten ja lasten kanssa. Morsiusparilla oli oma koristeltu pöytä. 

Hääparin tanssi oli "My heart will go on", Titanikista. Kovin rauhassa he eivät saaneet tanssia, sillä valokuvaajat pörräsivät koko ajan ympärillä tallentaen joka hetken. Tytöt kiinnittivät huomiota siihen, että hääpari ei katsonut koko tanssin aikana toisiaansilmiin...  Orkesterin lisäksi esiintyi vatsatanssija  (arabiaksi raqs sharqi), ja lopuksi hääseuruekin tuli lavalle tanssimaan ja kolmikerroksinen hääkakku tuotiin tanssilavan viereen. Tanssijien käsien liikkeet oli hyvin kaunista katseltavaa...

Hääjuhla jatkui pitkälle yöhön, mutta me lähdimme takaisin  hotellillemme päin. Ilta oli lämmin, ympäristö kauniisti valaistu ja taivaalla loisti kuu....

Hotellielämää

Viime lauantaina vaihdoimme toiseen hotelliin.  Tämä on huoneistohotelli Staybridge ja siihen kuuluu kiva pieni keittiö!  Huoneistomme on viidennessätoista kerroksessa ja alakerrasta pääsee suoraan Citystar- ostoskeskukseen.Tässä voi myös itse pestä pyykit ja on kuntosalikin, jossa olemme iltaisin käyneet.

Makuuhuoneemme ikkunasta otin kuvan minareetin sinisestä kuvusta. Viidesti vuorokaudessa kaikuu rukoukseen kutsujan (mu'adhhin) kutsu moskeijan minareeteista joka puolella Kairoa, myös aamuyöllä....

Mausteita voipi ostaa suoraan tynnyreistä sopivan määrän pusseihin

Paikallisessa supermarketissa käymme usein. Viime päivinä olen käynyt siellä lähes joka päivä ostamassa jotain; jos ei muuta niin pullotettua vettä juomavedeksi. Kaupasta löytyy kaikkea paikallista ja länsimaista. Tuotteet on merkattu arabiaksi, mutta suurimmassa osassa löytyy myös englanniksi selostus. Suomalaista maitoa vastaavaa tuoremaitoa on aina ulkomailla aluksi hankala löytää... 

Kaupoissa on paljon henkilökuntaa; vihanneksien ja hedelmien punnitsijoita, ostosten pakkaajia, siivoajia, tavaranlaittajia, joten aina voi kysyä, jos ei jotain löydä. Maksamisessa menee aikaa vielä selaillessa sopivan näköistä ja kokoista rahaa seteleiden ja kolikoiden seasta. Tämä naurattaa sekä itseäni että kaupan kassoja. Yksi euro on n. 9 Egyptin puntaa (= LE), eli karkeasti, kun hinnat jakaa yhdeksällä, pääsee eurohintoihin....

Täällä on ravintoloissa tarjolla hyvin kansainvälistä menyytä, mutta  enimmäkseen olemme syöneet intialaista, kiinalaista ja italialaista. Tällä viikolla olen kokkaillut hotellin keittiössä ihan tavallisia suomalaisiakin ruokia iltaruuaksi ja se on tuntunut kotoisalta. Eilen tytöt laittoivat päivälliseksi libanonilaista leipää täytettynä kanalla ja vihanneksilla. Jälkkäriks oli mansikoita
 ( yksi kilo maksoi n. euron). 

Kunhan löydämme oman kodin, niin on kiva yhdessä opetella tekemään paikallisia ruokia. Sitä odotellessa on seuraavassa linkissä vähän tietoa egyptiläisestä ruuasta ja ruokailusta kiinnostuneille..... http://egyptinmatkat.info/egyptilainen-ruoka-ja-ruokailu-egyptissa/  



Kahvihammasta kolottaa, joten lähden hotellin alakerran patiolle cappuccinolle ja lukemaan lehteä, ennen kuin muu perhe saapuu ja alkaa ruuanlaitto, läksyjen tekeminen ja pyykinpesu eli ihan arkisia juttuja täällä hotellissakin...

Kotia metsästämässä

Kodin etsiminen täällä osoittautuikin yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi hommaksi. Tarkoitus olisi löytää koti, joka olisi lähellä tyttöjen koulua ja siedettävän lähellä mieheni työpaikkaa; lähinnä siis New Cairon  ja Al Rehabin alueelta. Kairossa on useita erilaisia ns. turvallisia alueita mm. compoundeja eli sellaisia alueita, jotka on aidattuja ja vartioituja alueita 24h vuorokaudessa. Turvallisuus on tietenkin yksi tärkeä asia.

Kävimme katsomassa internetistä tietoja näiden alueiden asunnoista ja niiden välittäjistä. Pian selvisi, että nettisivut eivät ole ajantasalla. Ulkokuva jostain talosta on saatettu ottaa ihan muusta rakennuksesta tai luvataan asioita, joita ei oikeasti ole (esim. puutarha), vuokratkaan eivät ole oikeat eli ulkomaalaisille hinnat saattavat olla jopa kaksi- tai kolminkertaiset paikallisiin verrattuna! Lisäksi, vaikka kiinteistönvälittäjän kanssa oli sovittu, mikä on vuokramaksimi, niin hän vie katsomaan kalliimpia paikkoja ..... onneksi kuljettajamme selvensi asian välittäjälle. Kun löydämme kodin, jonka haluaisimme vuokrata, niin mieheni paikalliset työkaverit lähtevät katsomaan asunnon kunnon ja hinnan kohdalleen....


Tarjontaa asunnoista on laidasta laitaan.  "Villa" on usein sisustettu hyvin vanhanaikaiseen paikalliseen tyyliin puutarhoineen. Sitten esim. aivan uusia paritaloja, missä ei ole edes huonekaluja vielä ja samanlaisia taloja on vieri vieressä parikymmentä. "Appartement" voi olla esim. kerrostalossa ja hyvinkin modernisti sisustettu. Monissa asunnoissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Voi, kun saisi yhdistettyä ne hyvät puolet yhteen asuntoon!

Suurin osa Kairon asunnoista kuitenkin on sellaisia, että on pelkät perustukset ja keskeneräisiä taloja on paljon enemmän kuin asuttuja. Joissain paikoissa on upea talo uima-altaineen, mutta kun katsoo naapurustoa niin suurin osa on asumattomia "aavetaloja" - vain talojen synkkiä perustuksia....Välittäjät sanovat, että parissa vuodessa nämä ovat täynnä asukkaita, mutta näin ei tule käymään, koska koko kaupunki on TÄYNNÄ keskeneräisiä asuntoja.

Menimme erääseen taloesittelyyn ja  odotellessamme omistajaa, katselimme vieressä rakenteilla olevaa taloa, jossa oli vain perustukset. Tarkemmin katsoessa siellä asuikin kuusihenkinen perhe. Pyykit roikkuivat naruilla, yksi sähkölamppu loisti pimeän betoniperustuksen nurkassa. Lapset tonkivat jätteitä kepeillään ja leikkivät hiekassa. Keskeneräiseen rakennukseen oli saanut luvan asumiseen kuulemma erään tämän alueen vartijan perhe. Tällaisissa ja paljon paljon huonommissa rakennuksien perustuksissa asuu lukuisat kaupungin köyhistä. Tämä kuva perheestä oli pitkään illalla mielessäni. Köyhyys-rikkaus elävät täällä rintarinnan ja aluksi siihen on vaikea sopeutua...

Jatkamme siis kodin metsästystä ja uskon, että sellainen meille löytyy, koska tarjontaa on. Yksi paikka tuntui jo kovasti mieleiseltä, joten nähtäväksi jää, tuleeko siitä meidän kotimme Kairossa.....


"Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." 

(Nuuskamuikkunen, Muumipeikko ja pyrstötähti)

Valentine`s day

                        

   
Myös Kairossa ystävänpäivän vietto näkyy katukuvassa. Kauppojen ulkopuolella on isoja Valentines day- otsikoita ja sydämiä. Kaupoissa ja kojuissa on mitä ihanampia karkkeja ja leivoksia ym. hauskaa sydän teemalla.


Kävin päivällä ostamassa läheisestä Tortina jälkiruokakaupasta leivoksia ja keksejä ystävänpäivän kunniaksi. Olin niin tohkeissani lähtiessä, että kävelin suoraan päin kaupan lasiovea!!! Kyllä muuten hävetti.....Onneksi ei mennyt ovi rikki, olis muuten tulleet leivokset aikas kalliiksi :) 

Tyttöjen koulussa saa ystävänpäivänä olla ilman koulupukuja koko päivän. Päivän mittaan on kaikenlaisia tapahtumia, amerikkalaiseen malliin. Tänään alkaa viikonloppu täällä ja tytöt pääsevät hiukan relaamaan raskaan ekan viikon jälkeen. Kun tytöt tulevat koulusta ja mies töistä, laitan pienen ystävänpäivätarjoilun valmiiksi ja sitten herkutellaan.

                                     Suklaapikkuleipiä  sydänkoristein









 
"Friends are like stars, you don't always see them or can't be next to them but you know they are always there."

 

Kansainvälisen koulun aloittamista

Eka koulupäivänä lähdimme tyttöjen amerikkalaista kansainvälistä koulua kohti koko porukka. Kaikkia vähän jännitti. Itselläni oli samanlainen tunne, kuin silloin kun tytöt aloittivat ensimmäisellä luokalla. Olimme onneksi syyslomalla käyneet tutustumassa jo kouluun. Henkilökunta ja opet olivat tosi kivoja. Tytöille luotiin lukujärjestys ja kotiluokka esiteltiin. Sitten he lähtivät ostamaan sinivalkoisia koulupukuja  ja jäivät jatkamaan koulupäivää....ja meidät laitettiin pois....

Kouluun mennään ja sieltä tullaan koulubussilla. Aamuisin eri koulujen koulubusseja surraa kaduilla ristiin rastiin..Koulua on yleensä klo 8 -15.30. Välissä on ruokailu, jolloin voi syödä omia eväitä tai mennä ruokalaan ostamaan pitsaa, hodareita ja muuta terveellistä ;) Oli siellä ollut hedelmiäkin...Ruokailu on vanhimmalla tytöllä vasta 13.20! Meinas eka päivänä kuulemma kuolla nälkään.... Jälleen kerran täytyy todeta, että on se hienoa, kun meillä Suomessa on monipuolinen ja terveellinen kouluruoka!


Oppiaineita tässä jaksossa on mm. historiaa, bilsaa, liikkaa, matematiikkaa ja englantia. Kaikki opiskelu on englannin kielellä ja opeina toimii lähinnä amerikkalaiset opettajat.  Oppikirjat on 1000 sivusia jättiopuksia ja ne painaa kuin tiiliskivet!!! Onneksi koululla on lokerokapit niiden säilytykseen.

arabian alkeita

Tytöt opiskelevat myös arabiaa. Ensimmäisellä arabiantunnilla opeteltiin vain muutama kirjain ja pari sanaa. Arabian tunneille kokoontuu yleensä ne oppilaat, jotka tulevat muista maista. Valtaosa koulun 1100 oppilaasta on egyptiläisiä n.80% ja 20% muualta 30 eri maasta. Vapaa-aikana oppilaat puhuvat keskenään arabiaa (vaikka suositus olisi puhua koko ajan englantia), joten tytöt oppivat arabian kieltä väkisinkin, mutta alkuun ei kyllä ymmärrä mitään...

Tytöillä ei ole varsinaisesti oma luokkaa, vaan kotiluokka. Oppilaat vaihtuvat tunneilla aineitten ja tasojen mukaan. Nuorimmaisella on nyt alkuun laajennettua englantia, minkä tunneilla saa tehostettua kielen opetusta. Tekstit on kirjoissa vaativia esim. historiassa ja vaikka matematiikka on aika helppoa, niin senkin sanasto englanniksi on vierasta. Kotitehtäviin kuluu aikaa ainakin nyt alkuun...

Toisen koulupäivän jälkeen koululaiset  heittäytyivät heti sängylle nukkumaan. Alku vieraalla kielellä ja vieraassa paikassa on väsyttävää itse kullekin. Se on kuitenkin auttanut, että kaikki ihmiset ovat olleet täällä hyvin ystävällisiä ja avuliaita ja että on kotimaasta vähän Fazerin suklaata ja Panttereita mukana....