Välimerta ja historiaa Aleksandriassa

Perjantaiaamuna Pasi, Viivi, Elli, Pasin työkaveri ja minä lähdimme pikkubussilla kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa Aleksandriaa. Se on Kairon jälkeen Egyptin suurin kaupunki n. 4,5 miljoonalla asukkaallaan. Kotoamme on sinne matkaa noin parisataa kilometriä. Matkalla näkyi paljon vehreitä viljelypeltoja esim. taatelipalmu "metsiä" ja hedelmäviljelmiä mm.vesimeloni, banaani, viinirypäle, sitrushedelmät ja puuvilla.

Perille päästyämme veimme Ellin ja Pasin Alexin diving- centeriin.He lähtivät pienellä Padi-paatilla tekemään kaksi sukellusta (n. 5-10 metriin) sataman uumeniin. Merenkäynti oli aika kovaa... He sukelsivat noin 5-10 metriin Pharoksen majakan raunioille. 




Me muut veimme matkatavaramme hotelliimme joka oli aivan meren äärellä    Eastern harbour -lahden keskivälilla. Yöpyminen oli erittäin edullista ja huoneet olivatkin sitten Backbackers tasoa. Mm. vessa&suihku olivat käytävällä. Mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisoen.

Aleksandriassa on paljon historiaa johon tutustuimme kävellen. Useat museot sijaitsivat lähellä hotellia. 

Karttamme oli vähintäänkin epätarkka, joten päätimme käydä turisti-infossa kyselemässä neuvoa. Ikäväksemme se oli sikäläisenä viikonloppuna, eli perjantaina kiinni. 
Halusimme mennä ensin kreikkalais-roomalaiseen museoon. Eräs paikallinen ystävällinen mies neuvoi  meille reitin sinne. Päivä oli kuuma. Sisäkaupungissa ei edes tuuli vilvoittanut. Mikä piti olla viiden minuutin pyrähdys, osoittautuikin puoleen tunnin matkaksi. 

Epäröidessämme yhdessä risteyksessä seuraamme tuli Muhamed- niminen opiskelijapoika, joka tarjoutui opastamaan meidät perille. Museo oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi. Jatkoimmekin taivaltamista seuraavaan paikkaan eli Aleksandrian kansallismuseoon. Sinne olikin melkoinen  aikamoinen matka. Auringon paahteessa myös nestehukka oli melkoinen. Perille päästyämme halusimme antaa pojalle tippiä opastuksesta. Muhammed ei kuitenkaan halunnut rahaa opstuksestaan, vaan hän sanoi haluavansa oppaaksi ja harjoitteli meidän kanssa englantia.

Kansallismuseo oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, mutta eniten tykkäsin näyttelystä, missä oli satamasta merenpohjasta löydettyjä esineitä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja koska paikassa ei ollut kahvilaa, niin opas toi meille vesipullot ilmaiseksi ja ojensi lisäksi meille jasminin tuoksuvat kukat! Tässä kaupungissa tuntuu löytyvän aitoa ystävällisyyttä. Kävimme vielä paikallisessa pikkukahvilassa, josta otimme taksin Alexin diving-centeriin.

Tätä en voinut itse kuvata, joten se löytyi netistä. Hieno kuva!

Elli ja Pasi palasivatkin sukellukselta. Merenpinnan alapuolelta oli löytynyt kaloja, ruukkuja, luola, lentokoneen hylky ja myös legendaarisen Faroksen majakan raunioit. Majakka oli aikanaan maailman korkeimpia rakennuksia ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä. 

Sukellusporukassa oli mukana yksi mies, joka sattui asumaan Kairossa aivan meidän naapurissa. Mies ristittiin suomalaisittain heti Kariksi, joka tarkoittaa naapuria arabiaksi. Kari vei meidän koko porukan jätskille. 

Koska oli viikonloppu, niin paikallisia oli paljon merenrannalla. Jäätelökioskilla meitä tuijotettiin ja monet lapset halusivat käydä  puhumassa meille jotain englanniksi. Hello ja Welcome to Egypt kajahtivat usein. He halusivat myös  kuviin meidän kanssamme! Tähän reaktioon alkaa jo tottua, mutta silti se tuntuu vieläkin oudolta olla niin erilainen, että herättää kulkeissaan näin huomiota...




Illalla kävimme kalaravintolassa. Oli hauska taas valita jäiden seasta monenlaisia tuoreita mereneläviä valmistettaviksi illalliselle.





Ilta oli lämmin ja täysikuu loisti kilpaa Corniche- rantakadun iltavalaistuksen kanssa.

 

Seuraavana aamuna, "päällään nukutun" yön jälkeen, lähdimme kävellen Aleksandrian kuuluisaan kirjastoon. Ikävä kyllä se ei ollutkaan vielä auki ja päätimmekin suunnistaa kohti katakombeja. Näytimme taksille kartasta paikan, mutta kuinka ollakaan hän veikin meidät Fortress of Qaitbey- linnoitukselle. Kun Pharoksen majakka aikanaan tuhoutui maanjäristyksessä niin mamelukki sulttaani Qait Bay rakensi tilalle tämän linnoituksen. Linna vaikutti minusta ihan lego-linnalta :) Oppaan avulla teimme lyhyen kierroksen linnan historiaan ja sieltä oli myös upeat näköalat merelle ja kaupunkiin.

Kävelimme takaisin pääkadulle ja otimme sieltä taksin, joka sanoi vievänsä meidät sinne katakombeille.  Juutuimme kuitenkin pitkäksi aikaa ruuhkiin ja pienessä kuumassa musta-keltaisessa Ladassa oli tunnelma kirjaimellisesti katossa, kun meitä oli siinä kuusi henkilöä  :) Tällä kertaa taksi löysi oikeaan paikkaan.

Alexandrian katakombit tunnetaan nimellä Kom al-Soqqafa. Näistä muodostuu monitasoinen labyrintti, jonne pääsee suuria kierreportaita. Katakombit sisältävät kymmeniä hautakammioita, joita koristavat pilarit, patsaat ja muut vanhan-Egyptin aikaiset uskonnolliset symbolit. Haudat olivat tyhjiä, eikä luita ja pääkalloja näkynyt niinkuin Pariisin katakombeissa, ja tytöt olivat siksi vähän pettyneitä.



Matkamme jatkui jälleen taksilla pikkukujia myöten takaisin kohti kirjastoa. Ajellessa kujilla näki hyvin Aleksandrian tavallisen väestön elämää sen monessa kirjossa. 

Kävimme ostamassa kirjastoon liput ja saimme ne kerrankin egyptiläisin hinnoin, koska asumme täällä (tätä ei hevin täällä uskota). Pasi työkaverin turistilippu olikin sitten melkein kuusi kertaa kalliimpi. Turistien lippujen hinnat nähtävyyksiin ovat yleensäkin eri hinnat kuin paikallisille, myös Kairossa. Palkkataso on täällä niin erilainen kuin meillä.

Aleksandrian kirjasto on yksi kadonneista legendoista. Se perustettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua keräämään maailman viisaudet. Korvaamattoman kokoelman tuhoutumisesta on syytetty niin Julius Caesaria kuin myöhempiäkin valloittajia, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Kirjaston seuraajaksi rakennettu moderni ja kunnianhimoinen Bibliotheca Alexandrina  on tänä päivänä yksi nähtävyyksistä. Kuten nykyajan kirjaston kuuluukin, Bibliotheca pitää sisällään niteiden lisäksi muun muassa näyttelytiloja, konferenssikeskuksen ja planetaarion.

Kirjastossa olisi vierähtänyt kokonainen päivä, mutta meidän piti lähteä valoisan aikaan takaisin kohti Kairoa. Pidimme kaikki Aleksandriasta ja palaamme syksyllä vielä sinne takaisin, koska monia mielenkiintoisia paikkoja jäi vielä katsastamatta!

Paluumatkalla pelloilla olleet työntekijät lähtivät autojen avolavoilla töistä pois. Huomio kiinnittyi siihen, että suurinosa näistä oli lapsia....Lapsityövoiman käyttö on edelleen täällä hyvin yleistä. 

Teillä oli ruuhkaa ja matka Aleksandriasta kotiin kesti tuplasti kauemmin kuin menomatka.



.

Hiekkamyrsky

Eilen aamulla tuuli kovasti. Kävellessäni muskarin pitoon oli ilma utuista ja taivas harmaana. Kuivaa hiekkaa pöllysi silmiini, ja olin unohtanut tietenkin aurinkolasit kotiin...

Maalis-toukokuussa on täällä hiekka- tai pölymyrskyjä, jotka lennättävät Saharan hiekkaa tänne Kairoon. Myrsky voi hankaloittaa monia asioita ja esim. tyttöjen koulussa on usein peruttu koulunjälkeisiä ulkoharrastuksia sen takia.

Kairon keskusta eilen hiekkamyrskyn aikaan  (kuva Tanja Greco)

 Kerran lähdimme hiekkamyrskyn aikaan Pasin kanssa käymään kävellen aamukahvilla paikallisella huoltamolla. Myrsky yltyi ja takaisin tullessamme oli jo vaikea kävellä eteenpäin kovan tuulen ja hiekan takia. Näkyvyys oli huono; vain muutaman metrin eteenpäin. Kävelin Pasin selän takana loppumatkan kotiin ja oli helpotus päästä takaisin sisätiloihin...

Ikkunat kaipaa nyt pesua....

Hiekkamyrskyn jälkeen on parveke, ikkunat, ulkokalusteet ja autot hiekassa. Kasvinosia ja roskia on pitkin pihoja eli siivoushommia piisaa.











Mutta Kari Tapion kappaleen sanoin:
 " Myrskyn jälkeen, on poutasää..." 
 Niin täälläkin oli taivas jälleen sininen tänään....
 

Kotikatumme

 

Sukeltelua Sharm El Sheikhissä

Vapunaattoiltana lähdimme Kairosta lentäen Siinain eteläkärjessä sijaitsevaan Sharm El Sheikhiin viideksi päiväksi, koska Egyptissä oli vapaapäiviä neljä peräkkäin. Lento kesti vain tunnin ja majoituimme keskustassa sijaitsevaan edulliseen Aida 2 hotelliin.

Olimme kirjoittautuneet neljäpäiväiselle laitesukelluskurssille. Seuraavana aamuna yhdeksältä alkoi sukelluskurssi. Olimme jo etukäteen olleet yhteydessä Oonas diving - clubiin. 


Tarkoitus oli suorittaa PADI :n Open water diver- course. Kurssi pidettiin englanniksi ja opettajanamme oli Amy, joka oli lähtöisin Keski-Englannista. Amy oli asunut 6 vuotta kuplaksi kutsumassaan Sheikin turistikohteessa. 

Ensimmäisenä päivänä perehdyimme laitesukeltajan varusteisiin, katsoimme videoita, teimme testejä ja kävimme tekemässä erilaisia sukellusharjoituksia kahdessa metrissä. Varusteet painoivat kaikkinensa paljon (n. 18 kg) ja pelkästään niiden kanssa käveleminen rannalle oli raskasta kuumassa kelissä. Veteen pääseminen oli helpotus! Harmitti, kun minulla oli kova flunssa ja jouduin niistämään koko ajan. 

Ensimmäinen päivä oli pitkä, vaikka aika kuluikin nopeasti. Olimme hotellilla vasta viiden jälkeen. Emme jaksaneet muuta, kuin käydä syömässä. Paikallinen Sea- food on hyvää, koska se tehdään tuoreista aineksista.

Kurssin toinen päivä alkoi aamulla sukelluksella ja harjoittelimme matalassa vedessä perusjuttuja. Ikävin tehtävä minusta oli maskin ottaminen pois ja laittaminen takaisin veden alla...


Päivällä katsoimme videoita, teimme tehtäviä ja testejä. Iltapäivällä lähdimme taas sukeltamaan. Kävely kaikkine laitteineen rannalle otti minulle koville. Kun pääsimme veteen, en saanut oikein hengitystä kulkemaan rauhallisesti ja silloin minulle tuli stoppi. Sanoin Amylle, että nyt en tähän pysty. Lähdin takaisin klubille ja voimat oli aivan poissa. Harmitti, mutta ymmärsin, että tahti oli liian kova minulle ja sen, että ehkä laitesukellus ei ole minun juttuni.... 

Muut jäivät jatkamaan ja heillä meni aika hyvin, joskin Pasilla oli ongelmia falskaavan maskin kanssa. Siitä suivaantuneena hän ajoi illalla viikset ja parran pois!! 

Kun saavuimme hotellille Viivi alkoi valittamaan kipua toisessa korvassa. Kipu yltyi ja jouduimme kutsumaan lääkärin. Hän antoi hyvät lääkkeet ja sanoi, että Viivi ei saisi sukeltaa enää tällä reissulla. Pettymys oli suuri, sillä Viivi oli todella innoissaan kurssia suorittamassa :( Onneksi se on mahdollista suorittaa myöhemmin loppuun....




Kolmantena päivänä vain Elli ja Pasi lähtivät aamulla jatkamaan kurssia.
                   
Sukeltamisia oli kolme. Pari ensimmäistä meni hyvin, mutta sitten viimeisissä harjoituksissa Ellille vuorostaan tuli todella huono olo ja piti keskeyttää. Näinkö vain Pasi pystyisi jatkamaan kurssin loppuun?

Neljäntenä päivänä lähdimme kaikki  Hooligan -nimisellä laivalla koko päiväksi sukeltelemaan. Ellin olo oli onneksi kohentunut yön aikana ja meillä kaikilla muillakin oli olo aika hyvä. Lähdimme siis kaikki innolla matkaan!  Mukaan lähti myös kolme kokenutta hollantilaista laitesukeltajaa. Päivän aikana tehtiin laivalta kolme sukellusta. Niiden välillä otimme aurinkoa ja nautimme laivassa hyvän lounaan.



Viivi ja minä snorklasimme kirkkaassa vedessä. Olimme vuokranneet vedenalaisen kameran, jolla oheiset kuvat otettiin.

 



 
Korallit olivat upeita ja näimme satoja erilaisia kaloja, kaikissa väreissä. Vesi oli kirkasta ja olimme aivan haltioissamme tästä vedenalaisesta maailmasta !!

Kurssin viimeiseen sukellukseen valmistautumista.

Pasilla ja Ellillä ei taas laivalla ollut paljon vapaa-aikaa. He tekivät ensin kevyen 10 minuutin kellunnan suolaisessa vedessä, sen jälkeen 200m uimatestin, kolme sukellusta ja vielä kirjallisen loppukokeen.

 

Pasi, Elli ja Amy menossa 12m syvyyteen...

Viimeinen laitesukellus sujui heiltä hienosti ja kirjallinen lopputesti meni läpi!  






Onneksi olkoon Elli ja Pasi -  Open water divers!



Viimeisen päivän vietimme rauhallisesti maankamaralla, koska ennen lentoa ei suositella sukeltamista 24 tuntiin. Paine-ero kasvaa liian suureksi.
  

Kaikki meistä nyt flunssassa ja nenäliinapaketteja meni reippaaseen tahtiin. Kävimme istuskelemassa rantaravintoloissa ja kyselemässä sukellusvarusteiden hintoja.

























Ehkä kesällä tulemme tänne uudestaan sukeltelemaan....tai sitten jonnekin muualle....  
Kipinä iski meihin kaikkiin!  

Kissat kotikulmillamme

Siiri ja Tikru ottaa rennosti 

Muuttaessamme Kairoon  kaksi kissaamme, Tikru ja Siiri, jäivät talonmiehiksi kotiimme. Kissat kiintyvät enemmänkin paikkaan kuin ihmisiin. Tästä syystä niiden elo on sujunut vuokralaisemme ja uuden talon emännän kanssa varsin hyvin tutuissa ympyröissä.

Egyptin mytologiasta löytyy runsaasti viittauksia kissoihin. Kissoja esittävää taidetta ja kissojen muumioituneita jäänteitä on löydetty 4 000 vuoden takaa. Kissoja pidettiin kotieläiminä, ja ne olivat myös hedelmällisyyden symboli. Muinaisessa Egyptissä kissan tappamisesta sai jopa kuolemantuomion.



Täällä Kairossa on paljon kulkukissoja. Oma suhtautuminen niihin täällä on erilaista kuin Suomessa, koska niitä näkee koko ajan joka puolella. Koska ne ovat villiintyneitä, niihin täytyy suhtautua varovaisesti, sillä ne voivat kantaa kaikenlaisia tauteja tai esimerkiksi puraista, mistä voi tulla pahempia seurauksia.

Kotikulmillamme liikkuu noin kymmenisen kissaa. Näistä osa on aika hyväkuntoisen näköisiä ja osa taas ilmeisen huonokuntoisia ja laihoja  :( Pöly ja hiekka tekevät niistä likaisen näköisiä ja niiden naamassa ja muuallakin on monilla raapimisjälkiä tappeluista ym.

Kissat "ruokakupilla" Nämä ovat hyväkuntoisia katteja...

Ruokansa kissat saavat osaksi alueen avonaisista roskalavoista. Monenlaista ruokaa menee talouksista roskikseen, mistä sekä ihmiset että eläimet hyödyntävät niitä edelleen -  kierrätystä. 





Ihmiset täällä myös ruokkivat kissoja. Otan itsekin kävelylle lähtiessä mukaan kissanraksuja pussiin ja jätän niitä vähän kauempana kotoa kissoille syötäväksi.
 

Eräs vanha mies ruokki kissoja Kairon keskustassa

Kerran taas yksi kissa naukui etupihallamme armottomasti nälkäänsä, näin ainakin kuvittelin. Sydämeni heltyi ja annoin sille vähän ruokaa - vikatikki. Aamulla heräsimme karmeaan kissojen mouruamiseen ja kun katsoin parvekkeelta, niin meidän tiiliaitamme päällä pensasaitamme oksilla makasi viisi kissaa. Hätyyttelin niitä pois, mutta  vähän ajan päästä koko jengi oli taas valloitanut aidan ikkunamme alla. Päätin katkasin suhteeni kissajengiin lopullisesti. Otin harjan käteeni ja hätistelin sen kanssa kissat pois. Sen jälkeen kissoja ei näkynyt. Tähän myös loppui kissan pissan haju pihallamme. Villikissojen kanssa ei täällä kannata liikaa veljeillä, vaikka kuinka  haluaisikin olla ystävällinen....

Aluksi mietin, että mistä kissat ja koirat saavat vettä, kun täällä on niin kuumaa ja kuivaa. Asuntojen ja puistojen kasveja ja nurmikoita kastellaan runsaasti, ja maassa on siellä täällä vesilammikoita. Näistä kissat ja koirat sammuttavat janoaan. Tosin elävä ravinto pitää myös nestettä sisällään.


Takapihallamme on korkea muuri ja puu, jota pitkin kissat joskus kulkevat pihamme läpi muurin päälle.  







Eräänä aamuna valkoinen kissa nukkui ulkosohvallamme kauniisti kerällä, enkä hennonut sitä herättää. Se nukkui siinä autuaasti koko päivän. Välillä se kävi juomassa meidän pikkuisesta koristealtaasta. Kissa kävi tirsoilla muutaman päivän ajan. Teki mieli ottaa siitä kissa itselleen, mutta asuntoomme ei saa ottaa lemmikkieläimiä! Enää ei kissaa ole näkynyt...

 

 

Viikonloppu Punaisen meren rannalla

Parina viikonloppuna olemme karistaneet Kairon kaupungin pölyt ja matkanneet yhdeksi yöksi Punaisen meren rannalla, Suetsin kanavan eteläpuolella sijaitsevaan Ain Sokhnaan. Perjantaiaamut ovat rauhallista aikaa ajella sekä Kairossa että muilla teillä, koska silloin on viikonloppu ja suurinosa ihmisistä kotona. Ain Sokhnaan ajaa noin puolitoista tuntia suoraa tietä, jos kaikki menee hyvin. Nimittäin kerran pikkubussimme alkoi reistailla kymmenen kilsaa ennen määränpäätämme ja hyytyi totaalisesti kilometri ennen hotellia. Onneksi olimme niin lähellä ja saimme loppumatkan kyydin hotelliin järjestymään...

Hotelleja löytyy meren rannalta vierivierestä. Viikonlopun viettoon tulee sinne lähinnä paikallisia. Edullisia tarjouksia löytyy netissä surffailemalla.

Huoneen buukkauksen jälkeen heti uikkarit ja kevyempää päälle ja suunta kohti merenrantaa!

Meidän porukka ei yleensä jaksa rannalla pelkästään loikoilla, vaan pitää keksiä jotain puuhastelua, vaikkapa rantalentopalloa. No, onhan tämäkin tytöillä yksi tapa pelata ja ottaa aurinkoa...

Siskokset Elli ja Noora vilvottelemassa

Suolaisen veden sijasta voi pulahtaa hotellien uima-altaisiin, joskin monessa altaassa vielä tähän aikaan on vesi viileää.

Tälla laivalla teimme kalastusreissun

Veneen vuokraus oli edullista. Eräänä viikonloppuna teimme kolmen tunnin kalastusreissun. Vesillä olo kun on meistä kaikista kivaa. Mereltä käsin näki hienoja maisemia ja saimme muutaman kalankin.

Kaloja ongittiin käyttäen syötteinä katkarapuja. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta kalat sitäkin värikkäämpiä. Myös jahdin kannelta sukeltelu oli kivaa, vaikka merivesi onkin vielä kylmää...Meressä kalojen lisäksi näimme violettejä ja valkoisia meduusoja.

Eräänä iltana menimme köysiradalla hieman korkeammalle vuorelle, missä oli Sky- mall ravintoloineen ja kauppoineen. Sieltä oli hulppeat maisemat sekä merelle että vuoristoon. 

Ain Soukhna ja Porto Soukhna  ovat mukavan lähellä ja parissa päivässäkin pääsee hyvin irti suurkaupungin hulinasta. Uskon, että tulemme varmaan käymään täällä useita kertoja...