Yksi päiväni turvakodilla

Olen käynyt kerran/ pari viikossa egyptiläisen Hope Village Society- kansalaisjärjestön ylläpitämässä katulapsien ja nuorten katuäitien turvakodissa, jonka toimintaa tukee suomalainen kansalaisjärjestö Kulttuurikameleontit ry. Tässä kuvaus yhdestä päivästäni siellä..

Tällä kertaa pakkasin turvakodille mukaani rytmisoittimia,  kuvakortit lauluista, lasten vihkot, värikyniä, pehmopallon, litran juomapullon vettä, nenäliinapaketin ja tietenkin kitaran. Suomesta olin ottanut tyttöjen vanhat Tupperware -piirustuslevyt ja uskon lasten ilahtuvan niistä. Näillä siis mennään tänään!

Kuskini tulee hakemaan minut 9.30 ja lähdemme ajamaan kohti Mokattamia. Sinne on kotoamme noin 20 minuutin ajomatka. Turvakodin portilla soitan ovikelloa. Hymyilevä tyttö tulee aukaisemaan oven ja haluaa kantaa kitaraani. Käyn juttelemassa paikan psykologin kanssa,  joka osaa jonkin verran englantia. Koska lähden pariksi kuukaudeksi Suomeen, niin suunnittelimme jo syksyä ja musiikkihetkien pitämistä. Hän toivoi, että voisin opettaa kitaran soittoa. Ehkäpä voisimme jollain tempauksella hommata turvakodille oman kitaran, rummun ja rytmisoittimia.
  
Turvakoti on kolmessa kerroksessa. Käyn hakemassa varastosta djembe- rummun, jonka kalvo on rikki, mutta menettelee soittaessa ja lähden kiipeämään kolmanteen kerrokseen. Soitan taas ovikelloa, joka kuulostaa linnunlaululta. 4- ja 6- vuotiaat veljekset, Omar ja Ahmed tulevat aukaisemaan. Tuskin pääsen edes sisälle saakka niin molemmat kipuavat syliin... On tervetullut olo!


"Tabla, tabla, guitar" ....eli aloitetaan sitten musiikilla. Pyydän lapset istumaan lattialle ja otan kitaran sekä marakassit esille. Aloitamme Hello- laululla. Sen jälkeen laulamme englanninkielisiä lastenlauluja. Lapset laulavat innolla myös suomeksi osaamansa  Hämä-hämä-häkin ja arabiaksi Piippolan vaaria. He ovat reippaasti mukana.Välillä homma keskeytyy,  kun joku pienistä muksaisee toista päähän marakassilla tai haluaa itselleen soittimen tai niistetään valuvia neniä tai joku pikkusista tulee vetelemään kitarani kieliä tai haluaa syliin tai.... Laulujen laulamista jatketaan sen aikaa, kun lapset siitä jaksavat kiinnostua...

Piirtämishetki

Kun pienimmät lapset menevät nukkumaan, annan "isommille"  (6-7 lasta)  heidän omat pienet vihkonsa sekä värikynät. Porukan nuorimmainen on kiinnostunut enemmän terottamisesta kuin piirtämisestä. Vihkoihin piirretään piirrustuslevyillä monenlaisia kuvioita ja kuvia ja niitä väritetään huolellisesti. Piirrän yhden lapsen toivomuksesta kitaran ja sen jälkeen kaikki haluavat omaan vihkoonsa kitaran....  Kun kaikki keskittyvät piirtämiseen on minulla aikaa leikkiä nuorimmaisen Omarin kanssa piilosta. Se on meidän yhteinen juttu ja sitä Omar jaksaisi tehdä tuntikausia... Täytyy myöntää, että minustakin se on hauskaa! Lopuksi keräämme tavarat takaisin kassiini, että ne säilyisivät ehjänä ja tallessa seuraavaan kertaan. Lähtiessä Omar haluaa vielä syliin ja mujauttaa pusun poskelleni :) Seuraavaan kertaan!

Sitten suuntaan matkaani alimpaan kerrokseen. Pari kertaa viikossa korusuunnittelija pitää nuorille korupajaa. Käyn siellä katsomassa, miten nuoret turvakotilaiset tekevät niitä ja juttelemassa. Joskus soittelemme ja laulelemme samalla. Pienet vauvat kulkevat touhussa mukana, ollen milloin kenenkin sylissä.

Korut ovat kauniita ja niitä on iso kassillinen. Nuoret ovat taitavia! Pyydän yhtä tytöistä kuvaamaan niitä kännykälläni ja hän innostuu niin,  että tulee kymmeniä kuvia ja pitää jo toppuutella. Ostan koruja Suomeen tuliaisiksi. Valinnanvaikeus iskee, koska kauniita koruja on niin paljon.


Kuskini tulee hakemaan minut kahden maissa. Yläkerran ikkunasta kuuluu huuto Sara, Sara (minua kutsutaan sillä nimellä, koska se on myös egyptiläinen nimi ) Vilkutan porukalle ja lähdemme kotia kohti. Kotona kerkeän hetken levähtää ennen kuin rupean laittamaan koulusta tuleville tytöilleni ruokaa.

Syksyllä jatkan käyntejäni turvakodilla, ja voin kirjoitella kuulumisia silloin tällöin. Kevään aikana on muuten ollut useita vapaaehtoistyöntekijöitä Suomesta auttamassa turvakodin arjessa lähes päivittäin. 

Jos haluat auttaa Kairon katulapsia ja nuoria äitejä ja tutustua Kulttuurikameleontti ry:n hyvään toimintaan , niin tässäpä suoraan linkki sivuille     Kulttuurikameleontit ry:n verkkosivut

Tule mukaan toimintaan! Apuasi tarvitaan täällä!

Muuttolaatikkomme Suomesta tulivat tänään!!

 Jippii!!! Siinä ne nyt vihdoinkin ovat !!! Tavaramme Suomesta!













Pakkasimme helmikuussa Muuramen kodissa muuttolaatikoihin kaikenlaista tavaraa, jotka halusimme tänne Kairoon mukaan. Välttämättömimmät tavarat otimme mukaan matkalaukkuihin. 

Ennen kuin laatikot voitiin lähettää Muuramesta Kairoon  piti meidän täältä tietenkin löytää vuokra-asunto. Sen jälkeen paperitöissä meni aikaa. Seuraavaksi laatikot matkasivat pitkään kohti Aleksandrian satamaa ja vielä sieltä niiden saaminen tänne kesti pari viikkoa. 

Emme silti kyllä arvanneet laatikoita pakatessamme, että saisimme tavarat vasta neljän puolen kuukauden päästä :)



Aluksi tietenkin harmittelimme, kun tavaroiden tulo kesti, koska kaikenlaista pientä puuttui, vaikka asuntomme olikin kalustettu. Mutta kaikkeen tottuu ja vähemmälläkin on pärjätty ja ostettu sitten, mitä välttämättä on tarvittu....



Nyt olikin jännittävää nähdä, mitä laatikoihin olimme pakanneet, sillä siitä on jo niin kauan, että emme edes enää muista!


 
Tarpeellista vai täysin tarpeetonta? 
 Muumipyyhkeet tuo kotoisuutta, puukaulin leivontaan, hellehattu on enemmän kuin  tarpeellinen (mutta vain turistipaikoissa ja omalla takapihalla), pehmolehmä ei ehkä niin tarpeellinen, mutta kyllä sillekin paikka löytyy.

Sitten tietenkin muumimukeja ja -kulhoja, mariskooleja, Iittalan kivi-tuikkuja....ripaus suomalaisuutta kotiimme.

 Salmiakkia saimme läksiäislahjaksi ja kylläpä maistu nyt hyvältä! 

Tytöt häipyivät tavaroidensa kanssa omiin huoneisiin. Valokuvat, koriste-esineet, nuotit, muumilakanat, vaatteet jne. löytivät nopeasti paikkansa Kairon kodissamme. 

Katulapsia varten olin myös pakannut yhden laatikollisen tyttöjen vanhoja leluja ja tavaroita. Osan vien varmaan mukanani turvakodille jo keskiviikkona ja osa lähtee viikonloppuna kirpputorille, jonka tuotto menee katulasten ja äitien hyväksi. Varmaan tytöiltä löytyy varsinkin vaatteita lisää kirpputorille, kun tekevät vähän inventaariota.

Laatikot on nyt ihanasti levällään ympäri huushollia. Varmaan menee useampi päivä niitä sijoitellessa. Mutta yhdestä asiasta olen varma.Tänä yönä nukuttaa hyvin, kun sain oman vesityynyni !!! 

Oma pikku puutarhamme

Sosiaalisessa mediassa on ollut kauniita kuvia Suomen kesästä ja kukista. Ajattelin laittaa tänne vertailun vuoksi oman puutarhamme kukkia. Lajeja ei ole kovin monia, mutta osa on erilaisia kasveja kuin Suomen puutarhassani.

Kun muutimme tänne helmikuussa oli luonnossa jonkinlainen lepokausi meneillään  ja puutarhassamme oli vain vihreitä  pensaita. Mielessäni oli monenlaisia suunnitelmia, mitä voisi istuttaa tänne mm. hedelmäpuita, yrttejä jne. 

Aika täällä on kulunut kuitenkin ihan muissa kuin pihahommissa. Olenkin enimmäkseen tyytynyt vain seurailemaan, mitä kukkia mihinkin pensaaseen on pikkuhiljaa ilmestynyt. Sekin on ollut mielenkiintoista!

Tämän pensaan kukat aukesivat pihastamme ensimmäisenä ja se onkin kukkinut koko ajan siitä lähtien.

Nämä pensaat ovat juuri aloittaneet kukkimisen

Eräänä päivänä kävin ostamassa ruukkuja ja kukkia meidän puutarhuriapulaisen kanssa. Valitsin kadun kukkakaupasta, mitä kukkia haluaisin ja hän neuvotteli sitten hinnan ja istutti kukat.  Kaikenlaista ruukkua, kukkaa ja pensasta sitten tulikin - ei aivan sillälailla kuin ajattelin ja sovittiin, mutta " this is Egypt" ja näillä mennään, eikä turhia nipoteta...

Kukat olivat ruukuissa vähän aikaa kauniita, varsinkin jättiläismalvat, kunnes sitten kukkiminen loppui ja muutama kukka kuihtui. Tämä johtui varmaan osaksi siitä, että ruukkujen hiekkaseoksessa ei paljon ravinteita ollut.  

Kollaasi pihamme ruukkumalvoista.

Kun Pasi grillasi ulkona muutama viikko sitten, hän ehdotti, että laita tuhkat kasvien juurelle. Näin tein ja kaikki kasvit ovat nyt ruvenneet kukkimaan oikein innolla. Hyvä ja halpa konsti näköjään!

 
Tällä hetkellä kukkii valkoisena tämä yllä oleva jasmiinilta/kielolta tuoksuva lempipensaani  (joita ostin tänne neljä ) ja makuuhuoneemme ikkunasta näkyvä bouganville.







Tätä punaista pensasta on jokapuolella puutarhaamme. Lehti on ehkä kauniimpi kuin kukka. Muistuttaa meidän salviaa...

Ruusun väriä ei ole paranneltu kuvan ottamisen jälkeen....

En ole koskaan oikein omassa puutarhassa välittänyt muista ruusuista  kuin juhannusruusuista. Ehkä siksi, että en jaksa niin lannoitella. Täällä on pihassamme muutama ruusupensas. 


Ruusuja tulee aina muutama kerrallaan ja ne ovat kahta väriä; vaaleanpunaisia tai aniliininpunasia. Kyllä jokaista tulee ihailtua, niin kauniita ne ovat.
 

Pihamme suurin puu on jacaranda. Kun tulimme helmikuussa siinä ei ollut yhtään lehteä, pelkkä runko. Keväällä puun lehdet olivat ihanan vaaleanvihreitä. Sitten puuhun tuli isoja violetteja kukintoja ja on pelkästään isot tummanvihreät lehdet..

Keväällä jagarandassa oli kauniit vaaleanvihreät lehdet

Jacarandan kukinto on näyttävä!

 

Sitten puuhun tuli isoja näyttävän violetteja kukintoja ja nyt on pelkästään isot tummanvihreät lehdet.

Näkymä takapihalta portillemme

Takapihan muurin ympäri kasvaa pieniä puita, jotka vihreällä kestävällä vahapintaisella lehdellään peittää mukavasti muurin pinnan. Nurmikkoa ja pensaita kastellaan joka päivä ja aurinko ei porota pihaamme suoraan kuin muutamia tunteja päivällä, joten vehreys säilyy täällä kuumuudessakin. 

Pieni puutarhamme on ollut minulle täällä hiekka-aavikon keskellä todella tärkeä "henkireikä", niin kuin se on myös Suomessa.


Nautitaan vihreydestä ja kukista sekä kesästä kukin tahollamme !!!

Välimerta ja historiaa Aleksandriassa

Perjantaiaamuna Pasi, Viivi, Elli, Pasin työkaveri ja minä lähdimme pikkubussilla kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa Aleksandriaa. Se on Kairon jälkeen Egyptin suurin kaupunki n. 4,5 miljoonalla asukkaallaan. Kotoamme on sinne matkaa noin parisataa kilometriä. Matkalla näkyi paljon vehreitä viljelypeltoja esim. taatelipalmu "metsiä" ja hedelmäviljelmiä mm.vesimeloni, banaani, viinirypäle, sitrushedelmät ja puuvilla.

Perille päästyämme veimme Ellin ja Pasin Alexin diving- centeriin.He lähtivät pienellä Padi-paatilla tekemään kaksi sukellusta (n. 5-10 metriin) sataman uumeniin. Merenkäynti oli aika kovaa... He sukelsivat noin 5-10 metriin Pharoksen majakan raunioille. 




Me muut veimme matkatavaramme hotelliimme joka oli aivan meren äärellä    Eastern harbour -lahden keskivälilla. Yöpyminen oli erittäin edullista ja huoneet olivatkin sitten Backbackers tasoa. Mm. vessa&suihku olivat käytävällä. Mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisoen.

Aleksandriassa on paljon historiaa johon tutustuimme kävellen. Useat museot sijaitsivat lähellä hotellia. 

Karttamme oli vähintäänkin epätarkka, joten päätimme käydä turisti-infossa kyselemässä neuvoa. Ikäväksemme se oli sikäläisenä viikonloppuna, eli perjantaina kiinni. 
Halusimme mennä ensin kreikkalais-roomalaiseen museoon. Eräs paikallinen ystävällinen mies neuvoi  meille reitin sinne. Päivä oli kuuma. Sisäkaupungissa ei edes tuuli vilvoittanut. Mikä piti olla viiden minuutin pyrähdys, osoittautuikin puoleen tunnin matkaksi. 

Epäröidessämme yhdessä risteyksessä seuraamme tuli Muhamed- niminen opiskelijapoika, joka tarjoutui opastamaan meidät perille. Museo oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi. Jatkoimmekin taivaltamista seuraavaan paikkaan eli Aleksandrian kansallismuseoon. Sinne olikin melkoinen  aikamoinen matka. Auringon paahteessa myös nestehukka oli melkoinen. Perille päästyämme halusimme antaa pojalle tippiä opastuksesta. Muhammed ei kuitenkaan halunnut rahaa opstuksestaan, vaan hän sanoi haluavansa oppaaksi ja harjoitteli meidän kanssa englantia.

Kansallismuseo oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, mutta eniten tykkäsin näyttelystä, missä oli satamasta merenpohjasta löydettyjä esineitä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja koska paikassa ei ollut kahvilaa, niin opas toi meille vesipullot ilmaiseksi ja ojensi lisäksi meille jasminin tuoksuvat kukat! Tässä kaupungissa tuntuu löytyvän aitoa ystävällisyyttä. Kävimme vielä paikallisessa pikkukahvilassa, josta otimme taksin Alexin diving-centeriin.

Tätä en voinut itse kuvata, joten se löytyi netistä. Hieno kuva!

Elli ja Pasi palasivatkin sukellukselta. Merenpinnan alapuolelta oli löytynyt kaloja, ruukkuja, luola, lentokoneen hylky ja myös legendaarisen Faroksen majakan raunioit. Majakka oli aikanaan maailman korkeimpia rakennuksia ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä. 

Sukellusporukassa oli mukana yksi mies, joka sattui asumaan Kairossa aivan meidän naapurissa. Mies ristittiin suomalaisittain heti Kariksi, joka tarkoittaa naapuria arabiaksi. Kari vei meidän koko porukan jätskille. 

Koska oli viikonloppu, niin paikallisia oli paljon merenrannalla. Jäätelökioskilla meitä tuijotettiin ja monet lapset halusivat käydä  puhumassa meille jotain englanniksi. Hello ja Welcome to Egypt kajahtivat usein. He halusivat myös  kuviin meidän kanssamme! Tähän reaktioon alkaa jo tottua, mutta silti se tuntuu vieläkin oudolta olla niin erilainen, että herättää kulkeissaan näin huomiota...




Illalla kävimme kalaravintolassa. Oli hauska taas valita jäiden seasta monenlaisia tuoreita mereneläviä valmistettaviksi illalliselle.





Ilta oli lämmin ja täysikuu loisti kilpaa Corniche- rantakadun iltavalaistuksen kanssa.

 

Seuraavana aamuna, "päällään nukutun" yön jälkeen, lähdimme kävellen Aleksandrian kuuluisaan kirjastoon. Ikävä kyllä se ei ollutkaan vielä auki ja päätimmekin suunnistaa kohti katakombeja. Näytimme taksille kartasta paikan, mutta kuinka ollakaan hän veikin meidät Fortress of Qaitbey- linnoitukselle. Kun Pharoksen majakka aikanaan tuhoutui maanjäristyksessä niin mamelukki sulttaani Qait Bay rakensi tilalle tämän linnoituksen. Linna vaikutti minusta ihan lego-linnalta :) Oppaan avulla teimme lyhyen kierroksen linnan historiaan ja sieltä oli myös upeat näköalat merelle ja kaupunkiin.

Kävelimme takaisin pääkadulle ja otimme sieltä taksin, joka sanoi vievänsä meidät sinne katakombeille.  Juutuimme kuitenkin pitkäksi aikaa ruuhkiin ja pienessä kuumassa musta-keltaisessa Ladassa oli tunnelma kirjaimellisesti katossa, kun meitä oli siinä kuusi henkilöä  :) Tällä kertaa taksi löysi oikeaan paikkaan.

Alexandrian katakombit tunnetaan nimellä Kom al-Soqqafa. Näistä muodostuu monitasoinen labyrintti, jonne pääsee suuria kierreportaita. Katakombit sisältävät kymmeniä hautakammioita, joita koristavat pilarit, patsaat ja muut vanhan-Egyptin aikaiset uskonnolliset symbolit. Haudat olivat tyhjiä, eikä luita ja pääkalloja näkynyt niinkuin Pariisin katakombeissa, ja tytöt olivat siksi vähän pettyneitä.



Matkamme jatkui jälleen taksilla pikkukujia myöten takaisin kohti kirjastoa. Ajellessa kujilla näki hyvin Aleksandrian tavallisen väestön elämää sen monessa kirjossa. 

Kävimme ostamassa kirjastoon liput ja saimme ne kerrankin egyptiläisin hinnoin, koska asumme täällä (tätä ei hevin täällä uskota). Pasi työkaverin turistilippu olikin sitten melkein kuusi kertaa kalliimpi. Turistien lippujen hinnat nähtävyyksiin ovat yleensäkin eri hinnat kuin paikallisille, myös Kairossa. Palkkataso on täällä niin erilainen kuin meillä.

Aleksandrian kirjasto on yksi kadonneista legendoista. Se perustettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua keräämään maailman viisaudet. Korvaamattoman kokoelman tuhoutumisesta on syytetty niin Julius Caesaria kuin myöhempiäkin valloittajia, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Kirjaston seuraajaksi rakennettu moderni ja kunnianhimoinen Bibliotheca Alexandrina  on tänä päivänä yksi nähtävyyksistä. Kuten nykyajan kirjaston kuuluukin, Bibliotheca pitää sisällään niteiden lisäksi muun muassa näyttelytiloja, konferenssikeskuksen ja planetaarion.

Kirjastossa olisi vierähtänyt kokonainen päivä, mutta meidän piti lähteä valoisan aikaan takaisin kohti Kairoa. Pidimme kaikki Aleksandriasta ja palaamme syksyllä vielä sinne takaisin, koska monia mielenkiintoisia paikkoja jäi vielä katsastamatta!

Paluumatkalla pelloilla olleet työntekijät lähtivät autojen avolavoilla töistä pois. Huomio kiinnittyi siihen, että suurinosa näistä oli lapsia....Lapsityövoiman käyttö on edelleen täällä hyvin yleistä. 

Teillä oli ruuhkaa ja matka Aleksandriasta kotiin kesti tuplasti kauemmin kuin menomatka.



.

Hiekkamyrsky

Eilen aamulla tuuli kovasti. Kävellessäni muskarin pitoon oli ilma utuista ja taivas harmaana. Kuivaa hiekkaa pöllysi silmiini, ja olin unohtanut tietenkin aurinkolasit kotiin...

Maalis-toukokuussa on täällä hiekka- tai pölymyrskyjä, jotka lennättävät Saharan hiekkaa tänne Kairoon. Myrsky voi hankaloittaa monia asioita ja esim. tyttöjen koulussa on usein peruttu koulunjälkeisiä ulkoharrastuksia sen takia.

Kairon keskusta eilen hiekkamyrskyn aikaan  (kuva Tanja Greco)

 Kerran lähdimme hiekkamyrskyn aikaan Pasin kanssa käymään kävellen aamukahvilla paikallisella huoltamolla. Myrsky yltyi ja takaisin tullessamme oli jo vaikea kävellä eteenpäin kovan tuulen ja hiekan takia. Näkyvyys oli huono; vain muutaman metrin eteenpäin. Kävelin Pasin selän takana loppumatkan kotiin ja oli helpotus päästä takaisin sisätiloihin...

Ikkunat kaipaa nyt pesua....

Hiekkamyrskyn jälkeen on parveke, ikkunat, ulkokalusteet ja autot hiekassa. Kasvinosia ja roskia on pitkin pihoja eli siivoushommia piisaa.











Mutta Kari Tapion kappaleen sanoin:
 " Myrskyn jälkeen, on poutasää..." 
 Niin täälläkin oli taivas jälleen sininen tänään....
 

Kotikatumme

 

Sukeltelua Sharm El Sheikhissä

Vapunaattoiltana lähdimme Kairosta lentäen Siinain eteläkärjessä sijaitsevaan Sharm El Sheikhiin viideksi päiväksi, koska Egyptissä oli vapaapäiviä neljä peräkkäin. Lento kesti vain tunnin ja majoituimme keskustassa sijaitsevaan edulliseen Aida 2 hotelliin.

Olimme kirjoittautuneet neljäpäiväiselle laitesukelluskurssille. Seuraavana aamuna yhdeksältä alkoi sukelluskurssi. Olimme jo etukäteen olleet yhteydessä Oonas diving - clubiin. 


Tarkoitus oli suorittaa PADI :n Open water diver- course. Kurssi pidettiin englanniksi ja opettajanamme oli Amy, joka oli lähtöisin Keski-Englannista. Amy oli asunut 6 vuotta kuplaksi kutsumassaan Sheikin turistikohteessa. 

Ensimmäisenä päivänä perehdyimme laitesukeltajan varusteisiin, katsoimme videoita, teimme testejä ja kävimme tekemässä erilaisia sukellusharjoituksia kahdessa metrissä. Varusteet painoivat kaikkinensa paljon (n. 18 kg) ja pelkästään niiden kanssa käveleminen rannalle oli raskasta kuumassa kelissä. Veteen pääseminen oli helpotus! Harmitti, kun minulla oli kova flunssa ja jouduin niistämään koko ajan. 

Ensimmäinen päivä oli pitkä, vaikka aika kuluikin nopeasti. Olimme hotellilla vasta viiden jälkeen. Emme jaksaneet muuta, kuin käydä syömässä. Paikallinen Sea- food on hyvää, koska se tehdään tuoreista aineksista.

Kurssin toinen päivä alkoi aamulla sukelluksella ja harjoittelimme matalassa vedessä perusjuttuja. Ikävin tehtävä minusta oli maskin ottaminen pois ja laittaminen takaisin veden alla...


Päivällä katsoimme videoita, teimme tehtäviä ja testejä. Iltapäivällä lähdimme taas sukeltamaan. Kävely kaikkine laitteineen rannalle otti minulle koville. Kun pääsimme veteen, en saanut oikein hengitystä kulkemaan rauhallisesti ja silloin minulle tuli stoppi. Sanoin Amylle, että nyt en tähän pysty. Lähdin takaisin klubille ja voimat oli aivan poissa. Harmitti, mutta ymmärsin, että tahti oli liian kova minulle ja sen, että ehkä laitesukellus ei ole minun juttuni.... 

Muut jäivät jatkamaan ja heillä meni aika hyvin, joskin Pasilla oli ongelmia falskaavan maskin kanssa. Siitä suivaantuneena hän ajoi illalla viikset ja parran pois!! 

Kun saavuimme hotellille Viivi alkoi valittamaan kipua toisessa korvassa. Kipu yltyi ja jouduimme kutsumaan lääkärin. Hän antoi hyvät lääkkeet ja sanoi, että Viivi ei saisi sukeltaa enää tällä reissulla. Pettymys oli suuri, sillä Viivi oli todella innoissaan kurssia suorittamassa :( Onneksi se on mahdollista suorittaa myöhemmin loppuun....




Kolmantena päivänä vain Elli ja Pasi lähtivät aamulla jatkamaan kurssia.
                   
Sukeltamisia oli kolme. Pari ensimmäistä meni hyvin, mutta sitten viimeisissä harjoituksissa Ellille vuorostaan tuli todella huono olo ja piti keskeyttää. Näinkö vain Pasi pystyisi jatkamaan kurssin loppuun?

Neljäntenä päivänä lähdimme kaikki  Hooligan -nimisellä laivalla koko päiväksi sukeltelemaan. Ellin olo oli onneksi kohentunut yön aikana ja meillä kaikilla muillakin oli olo aika hyvä. Lähdimme siis kaikki innolla matkaan!  Mukaan lähti myös kolme kokenutta hollantilaista laitesukeltajaa. Päivän aikana tehtiin laivalta kolme sukellusta. Niiden välillä otimme aurinkoa ja nautimme laivassa hyvän lounaan.



Viivi ja minä snorklasimme kirkkaassa vedessä. Olimme vuokranneet vedenalaisen kameran, jolla oheiset kuvat otettiin.

 



 
Korallit olivat upeita ja näimme satoja erilaisia kaloja, kaikissa väreissä. Vesi oli kirkasta ja olimme aivan haltioissamme tästä vedenalaisesta maailmasta !!

Kurssin viimeiseen sukellukseen valmistautumista.

Pasilla ja Ellillä ei taas laivalla ollut paljon vapaa-aikaa. He tekivät ensin kevyen 10 minuutin kellunnan suolaisessa vedessä, sen jälkeen 200m uimatestin, kolme sukellusta ja vielä kirjallisen loppukokeen.

 

Pasi, Elli ja Amy menossa 12m syvyyteen...

Viimeinen laitesukellus sujui heiltä hienosti ja kirjallinen lopputesti meni läpi!  






Onneksi olkoon Elli ja Pasi -  Open water divers!



Viimeisen päivän vietimme rauhallisesti maankamaralla, koska ennen lentoa ei suositella sukeltamista 24 tuntiin. Paine-ero kasvaa liian suureksi.
  

Kaikki meistä nyt flunssassa ja nenäliinapaketteja meni reippaaseen tahtiin. Kävimme istuskelemassa rantaravintoloissa ja kyselemässä sukellusvarusteiden hintoja.

























Ehkä kesällä tulemme tänne uudestaan sukeltelemaan....tai sitten jonnekin muualle....  
Kipinä iski meihin kaikkiin!