Olen käynyt kerran/ pari viikossa egyptiläisen Hope Village Society- kansalaisjärjestön ylläpitämässä katulapsien ja nuorten katuäitien turvakodissa, jonka toimintaa tukee suomalainen kansalaisjärjestö Kulttuurikameleontit ry. Tässä kuvaus yhdestä päivästäni siellä..
Tällä kertaa pakkasin turvakodille mukaani rytmisoittimia, kuvakortit lauluista, lasten vihkot, värikyniä, pehmopallon, litran juomapullon vettä, nenäliinapaketin ja tietenkin kitaran. Suomesta olin ottanut tyttöjen vanhat Tupperware -piirustuslevyt ja uskon lasten ilahtuvan niistä. Näillä siis mennään tänään!
Kuskini tulee hakemaan minut 9.30 ja lähdemme ajamaan kohti Mokattamia. Sinne on kotoamme noin 20 minuutin ajomatka. Turvakodin portilla soitan ovikelloa. Hymyilevä tyttö tulee aukaisemaan oven ja haluaa kantaa kitaraani. Käyn juttelemassa paikan psykologin kanssa, joka osaa jonkin verran englantia. Koska lähden pariksi kuukaudeksi Suomeen, niin suunnittelimme jo syksyä ja musiikkihetkien pitämistä. Hän toivoi, että voisin opettaa kitaran soittoa. Ehkäpä voisimme jollain tempauksella hommata turvakodille oman kitaran, rummun ja rytmisoittimia.
Turvakoti on kolmessa kerroksessa. Käyn hakemassa varastosta djembe- rummun, jonka kalvo on rikki, mutta menettelee soittaessa ja lähden kiipeämään kolmanteen kerrokseen. Soitan taas ovikelloa, joka kuulostaa linnunlaululta. 4- ja 6- vuotiaat veljekset, Omar ja Ahmed tulevat aukaisemaan. Tuskin pääsen edes sisälle saakka niin molemmat kipuavat syliin... On tervetullut olo!
"Tabla, tabla, guitar" ....eli aloitetaan sitten musiikilla. Pyydän lapset istumaan lattialle ja otan kitaran sekä marakassit esille. Aloitamme Hello- laululla. Sen jälkeen laulamme englanninkielisiä lastenlauluja. Lapset laulavat innolla myös suomeksi osaamansa Hämä-hämä-häkin ja arabiaksi Piippolan vaaria. He ovat reippaasti mukana.Välillä homma keskeytyy, kun joku pienistä muksaisee toista päähän marakassilla tai haluaa itselleen soittimen tai niistetään valuvia neniä tai joku pikkusista tulee vetelemään kitarani kieliä tai haluaa syliin tai.... Laulujen laulamista jatketaan sen aikaa, kun lapset siitä jaksavat kiinnostua...
Kun pienimmät lapset menevät nukkumaan, annan "isommille" (6-7 lasta) heidän omat pienet vihkonsa sekä värikynät. Porukan nuorimmainen on kiinnostunut enemmän terottamisesta kuin piirtämisestä. Vihkoihin piirretään piirrustuslevyillä monenlaisia kuvioita ja kuvia ja niitä väritetään huolellisesti. Piirrän yhden lapsen toivomuksesta kitaran ja sen jälkeen kaikki haluavat omaan vihkoonsa kitaran.... Kun kaikki keskittyvät piirtämiseen on minulla aikaa leikkiä nuorimmaisen Omarin kanssa piilosta. Se on meidän yhteinen juttu ja sitä Omar jaksaisi tehdä tuntikausia... Täytyy myöntää, että minustakin se on hauskaa! Lopuksi keräämme tavarat takaisin kassiini, että ne säilyisivät ehjänä ja tallessa seuraavaan kertaan. Lähtiessä Omar haluaa vielä syliin ja mujauttaa pusun poskelleni :) Seuraavaan kertaan!
Sitten suuntaan matkaani alimpaan kerrokseen. Pari kertaa viikossa korusuunnittelija pitää nuorille korupajaa. Käyn siellä katsomassa, miten nuoret turvakotilaiset tekevät niitä ja juttelemassa. Joskus soittelemme ja laulelemme samalla. Pienet vauvat kulkevat touhussa mukana, ollen milloin kenenkin sylissä.
Korut ovat kauniita ja niitä on iso kassillinen. Nuoret ovat taitavia! Pyydän yhtä tytöistä kuvaamaan niitä kännykälläni ja hän innostuu niin, että tulee kymmeniä kuvia ja pitää jo toppuutella. Ostan koruja Suomeen tuliaisiksi. Valinnanvaikeus iskee, koska kauniita koruja on niin paljon.
Kuskini tulee hakemaan minut kahden maissa. Yläkerran ikkunasta kuuluu huuto Sara, Sara (minua kutsutaan sillä nimellä, koska se on myös egyptiläinen nimi ) Vilkutan porukalle ja lähdemme kotia kohti. Kotona kerkeän hetken levähtää ennen kuin rupean laittamaan koulusta tuleville tytöilleni ruokaa.
Syksyllä jatkan käyntejäni turvakodilla, ja voin kirjoitella kuulumisia silloin tällöin. Kevään aikana on muuten ollut useita vapaaehtoistyöntekijöitä Suomesta auttamassa turvakodin arjessa lähes päivittäin.
Jos haluat auttaa Kairon katulapsia ja nuoria äitejä ja tutustua Kulttuurikameleontti ry:n hyvään toimintaan , niin tässäpä suoraan linkki sivuille Kulttuurikameleontit ry:n verkkosivut
Tule mukaan toimintaan! Apuasi tarvitaan täällä!
Tällä kertaa pakkasin turvakodille mukaani rytmisoittimia, kuvakortit lauluista, lasten vihkot, värikyniä, pehmopallon, litran juomapullon vettä, nenäliinapaketin ja tietenkin kitaran. Suomesta olin ottanut tyttöjen vanhat Tupperware -piirustuslevyt ja uskon lasten ilahtuvan niistä. Näillä siis mennään tänään!
Kuskini tulee hakemaan minut 9.30 ja lähdemme ajamaan kohti Mokattamia. Sinne on kotoamme noin 20 minuutin ajomatka. Turvakodin portilla soitan ovikelloa. Hymyilevä tyttö tulee aukaisemaan oven ja haluaa kantaa kitaraani. Käyn juttelemassa paikan psykologin kanssa, joka osaa jonkin verran englantia. Koska lähden pariksi kuukaudeksi Suomeen, niin suunnittelimme jo syksyä ja musiikkihetkien pitämistä. Hän toivoi, että voisin opettaa kitaran soittoa. Ehkäpä voisimme jollain tempauksella hommata turvakodille oman kitaran, rummun ja rytmisoittimia.
Turvakoti on kolmessa kerroksessa. Käyn hakemassa varastosta djembe- rummun, jonka kalvo on rikki, mutta menettelee soittaessa ja lähden kiipeämään kolmanteen kerrokseen. Soitan taas ovikelloa, joka kuulostaa linnunlaululta. 4- ja 6- vuotiaat veljekset, Omar ja Ahmed tulevat aukaisemaan. Tuskin pääsen edes sisälle saakka niin molemmat kipuavat syliin... On tervetullut olo!
"Tabla, tabla, guitar" ....eli aloitetaan sitten musiikilla. Pyydän lapset istumaan lattialle ja otan kitaran sekä marakassit esille. Aloitamme Hello- laululla. Sen jälkeen laulamme englanninkielisiä lastenlauluja. Lapset laulavat innolla myös suomeksi osaamansa Hämä-hämä-häkin ja arabiaksi Piippolan vaaria. He ovat reippaasti mukana.Välillä homma keskeytyy, kun joku pienistä muksaisee toista päähän marakassilla tai haluaa itselleen soittimen tai niistetään valuvia neniä tai joku pikkusista tulee vetelemään kitarani kieliä tai haluaa syliin tai.... Laulujen laulamista jatketaan sen aikaa, kun lapset siitä jaksavat kiinnostua... |
| Piirtämishetki |
Kun pienimmät lapset menevät nukkumaan, annan "isommille" (6-7 lasta) heidän omat pienet vihkonsa sekä värikynät. Porukan nuorimmainen on kiinnostunut enemmän terottamisesta kuin piirtämisestä. Vihkoihin piirretään piirrustuslevyillä monenlaisia kuvioita ja kuvia ja niitä väritetään huolellisesti. Piirrän yhden lapsen toivomuksesta kitaran ja sen jälkeen kaikki haluavat omaan vihkoonsa kitaran.... Kun kaikki keskittyvät piirtämiseen on minulla aikaa leikkiä nuorimmaisen Omarin kanssa piilosta. Se on meidän yhteinen juttu ja sitä Omar jaksaisi tehdä tuntikausia... Täytyy myöntää, että minustakin se on hauskaa! Lopuksi keräämme tavarat takaisin kassiini, että ne säilyisivät ehjänä ja tallessa seuraavaan kertaan. Lähtiessä Omar haluaa vielä syliin ja mujauttaa pusun poskelleni :) Seuraavaan kertaan!
Sitten suuntaan matkaani alimpaan kerrokseen. Pari kertaa viikossa korusuunnittelija pitää nuorille korupajaa. Käyn siellä katsomassa, miten nuoret turvakotilaiset tekevät niitä ja juttelemassa. Joskus soittelemme ja laulelemme samalla. Pienet vauvat kulkevat touhussa mukana, ollen milloin kenenkin sylissä.
Korut ovat kauniita ja niitä on iso kassillinen. Nuoret ovat taitavia! Pyydän yhtä tytöistä kuvaamaan niitä kännykälläni ja hän innostuu niin, että tulee kymmeniä kuvia ja pitää jo toppuutella. Ostan koruja Suomeen tuliaisiksi. Valinnanvaikeus iskee, koska kauniita koruja on niin paljon.
Kuskini tulee hakemaan minut kahden maissa. Yläkerran ikkunasta kuuluu huuto Sara, Sara (minua kutsutaan sillä nimellä, koska se on myös egyptiläinen nimi ) Vilkutan porukalle ja lähdemme kotia kohti. Kotona kerkeän hetken levähtää ennen kuin rupean laittamaan koulusta tuleville tytöilleni ruokaa.
Syksyllä jatkan käyntejäni turvakodilla, ja voin kirjoitella kuulumisia silloin tällöin. Kevään aikana on muuten ollut useita vapaaehtoistyöntekijöitä Suomesta auttamassa turvakodin arjessa lähes päivittäin.
Jos haluat auttaa Kairon katulapsia ja nuoria äitejä ja tutustua Kulttuurikameleontti ry:n hyvään toimintaan , niin tässäpä suoraan linkki sivuille Kulttuurikameleontit ry:n verkkosivut
Tule mukaan toimintaan! Apuasi tarvitaan täällä!
Olenpa lukenut blogiasi alusta saakka, mutta en ole aiemmin kommentoinut.
VastaaPoistaIhanalta vaikuttaa päiväsi turvakodissa ja onhan se tosi tärkeää työtä!