Tippiä sinne ja tänne

Tippikulttuuri täällä Kairossa tuntuu näin alkuun minusta monimutkaiselta. Yleensä tippiä voi antaa esim. ravintoloissa, ostoksien kantajille, matkatavaroiden kantajille, oppaille, vessoissa, korjausmiehille, taksikuskille, hyvin tehdystä työstä jne., jne. 

Milloin, kenelle ja kuinka paljon ?

Tämän asian kanssa onkin opettelua ja välillä oikein stressaa sen miettiminen! No nyt varmaan joku ajattelee, että eihän tippiä ole pakko antaa. No ei varmaan tarvitsekaan, mutta toisaalta monien paikallisten palkka kertyy tipeistä... On myös hyvä pitää välit yllä paikallisiin, kun täällä kuitenkin asutaan pitempään ja tavataan samoja ihmisiä usein. Maassa maan tavalla...

Kun maksat etukäteen jostain palvelusta, siihen ei välttämättä kuulu nämä tipit. Esimerkiksi; Ellille hommasimme kalusteita, joiden kotiinkuljetus koottuna kuului hintaan. Kolme miestä kokosi niitä parisen tuntia. Olimme maksaneet kaikki etukäteen tai niin ainakin luulimme ( niinkuin Suomessa). Sitten, kun homma oli tehty,  pyydettiin madam tarkastamaan, että kaikki on ok. Menin huoneeseen ja sanoin, että hyvä on. Sitten miehet seisovat hiljaa minun edessäni rivissä ja odottivat. Olin ihmeissäni, että mitäs nyt? Sitten kuski sanoi varovasti, että tippejä työmiehille. Ahaa! Niin tietenkin!  Ok, mutta kuinka paljon ja mistä löydän nyt tähän hätään sopivaa rahaa. Etsin kuumeisesti egyptin puntia ja mietin, mikä olisi sopiva määrä. No, ehkä annoin liikaa, mutta miehet lähtivät tyytyväisinä pois...

Kun käymme joskus yhdessä paremmassa lähikaupassa ostoksilla, on siellä työntekijöitä auttamassa useita.  Kun ostokset on tehty apulaiset laittavat ne hihnalle ja pakkaavat pusseihin ja kantavat sitten ne autoon. Tästä annetaan taas tippiä. Mutta joskus kun yksin käyn siellä niin perässä seuraa ostoksen kantajia  viisi, niin kenellä annan tippiä  ja paljonko….hoh,hoijaa… Ehkä opin tämän tippiasian joskus tai sitten en. Suurissa supermarketeissa, missä yleensä käymme tekemässä viikko-ostokset, ei tätä asiaa tarvitse    onneksi miettiä.

Tippien anto kuuluu siis arkeen ja edellä kuvatuissa asioissa aika pienissä summissa. Jää miettimään sitä, että millä lailla hierarkian ylemmillä tasoilla sitten tämä tippien/ lahjuksien antaminen tässä kulttuurissa toimii?